tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukalenteri, luukku 5:Ruusukkeideni historia

Joulunkalenterin viidennes luukku tuo tullessaan lyhykäisiä kertomuksia seinällä riippuvista palkinnoistani. Tälläisen postauksen toteutus on pyörinyt ikuisuuden mielessä, mutta ainoastaan ajatuksentasolla. Nyt vihdoin on kuitenkin koittanut sopiva hetki tälläisen postauksen tekoon, joten eiköhän mennä suoraan itse asiaan!


Huoneeni seinältä löytyvätkin kaikki hevosten parissa saadut ruusukkeet/palkinnot, enkä nyt kyllä voi sanoa määrän olevan mikään hääppöinen. Harmillisesti kisaaminen jää omalta osaltani aika vähälle, sillä Wiknerillä ei nyt ihan kokoajan kisoja järjestetä ja tallin omat kisat ovatkin ainoat joissa pystyn käymään.
Suurin osa näistä ruusukkeista on clearroundradasta saatuja, tai no heh...Ainoastaan yksi näistä on oikea sijotuis, eli melkeinpä kaikki ovat vain tuurilla ansaittuja.



Ensimmäisenä esittelyyn pääsee oranssiruusuke, jonka sain elämäni ensimmäisistä kisoistani 2015 vuonna!
Kyseessä olivat siis Wiknerillä järjestettävät knattekisat, joissa rata sisältää erilaisia tehtäviä ja temppuilua. Kaikista hauskinpana juttuna kyseisissä kisoissa on se, että rata huudetaan ratsastajalle sivusta, eli mitään ei tarvinnut opetella, haha!
Näissä knattekisoissa menin entisellä lempihevosellani, Tenor-papalla. (Ruunasta olen kertonutkin ”kysymyksiä ja vastauksia” postauksessa, tsekkaa jos kiinnostaa)
Nämä kisat muistan ikuisesti. Aurinko porotti kirkkaana taivaalla ja oli raikas toukokuun aamu.
Suurella alakentällä pyöri pieniä ja pyöreitä shettiksiä ratsastajiensa kanssa, ja jo kauas kaikui radan reunalla huutelevan tytön ohjeet. Nahkaiset satulat narsuivat nuorten kumisaappaita vasten ja radalta kuului hihittelyä.
Pian oli oma vuoroni suunnata kentälle verryttelemään hieman isommalla heppakaverilla.
Tepastelin Tenorin kanssa tyynen rauhallisesti kentälle ja hyppäsin selkään. Hetken ravailujen jälkeen megafonista kuului oma nimeni ja muistan elävästi sen tunteen, joka valtasi minut tuolloin. Oli aika upeaa tuntea itsensä kilparatsastajaksi ja astella jännittävälle tehtäväradalle.
Rata sisälsi puomeja, pujottelua ja sen sellaista. Omalta osaltani se sujui aivan nappiin ja Tenor hoiti hommansa mainiosti. Kisojen lopulla kutsuttiin kaikki ratsastajat palkintojenjakoon ja muistan saaneeni vielä erikoismaininnan! Ahh, mitä muistoja. Kyllähän tässä taas ikävä iskee, kun muistelee symppistö Tenor-herraa, joka otsatukka hulmuten pujotteli sutjakasti keilojen ohi, pienen ponitytön paukuttaessa pohkeita.



Tämä virheä ruusuke on itseasiassa myös knattekisoista, mutta tällä kertaa vuotta myöhemmin!
Näissä kisoissa ratsunani oli sitten uusi suosikkiponiksi valikoitunut Romeo, joka onkin yksi blogini päätähdistä edelleen.
Kisapäivä oli yhtälailla kuvankaunis ja fiilikset aivan katossa. Jo verryttelyssä Romeo alkoi jäkittelemään ja aloin menettämään malttiani. Vaikka tästäkään ei ole kovin kauaa, tuntuu se silti kovin vanhalta tapahtumalta ja koen, että olen kasvanut näistä vuosista hirmuisesti! Niin henkisesti, kuin fyysisesti hevosten parissa.
Nyt taas eksyin asiasta toiseen, argh...No mutta nämä knattekisat sujuivat yhtä mallikkaasti Romeon kanssa ja mukaan nappasimme jälleen kerran suloisen pienen ruusukkeen, sekä toista kertaa putkeen saimme erikoismaininnan, haha!



Seuraavana esittelenkin nämä kaikki kolme pinkkiä ruusuketta samassa!
Kaikki ovat siis ryhmäluokista saatuja, eli clearround menetelmä on niissäkin ollut käytössä.
Yksi näistä on saatu Wiknerin oman Hessuhopon Arskan kanssa koulukisoista 2016. Kyseessä olivat siis ihka ensimmäiset koulukisani ja jostain syystä olin toivonut Arskaa...? Tuolloin olin juuri ja juuri sen hännän pituinen ja siitä huolimatta koin Arskan olevan loisto toive ensimmäisiin kisoihin. Jaa-a.
Ryhmäluokassa ratsastaa siis n.5-6 henkilöä samassa ja rata huudetaan yhtälailla sivusta. Koulukisoissa ryhmäluokka on kyllä sinäänsä haastava, sillä mm.itse jouduin Arskan kanssa ryhmään, jossa oli valtaosa pienen pieniä shettiksiä ja voitte vain kuvitella pitkä koipisen Arskan lannistuneet raviaskeleet jonon perällä...Kisat sujuivat kuitenkin oikein leppoisasti ja pääsin jälleen palkintojenjakoon!
Toinen näistä pinkeistä ruusukkeista on samanlaisesta ryhmäluokasta saatu, mutta tällä kertaa Romeon kanssa! Muistaakseni nämäkin kisat olivat 2016 vuonna? Jestas mulla menee vuodet sekaisin ja tuntuu, että olen nyt jotenkin sössinyt niiden kanssa. Mitenköhän näin monet kisat mahtuvat 2016 vuoteen, kun mukaan laskee vielä parit muut kisat, joista ei mitään palkintoa saatu mukaan...No anti olla, jatketaan!
Romeo alkoi verryttelyssä taas puuhaamaan jotain omaa kivaa, eikä suostunut sitten millään liikkumaan. Onneksi radalla se heräsi ihmeellisestä koomastaan ja virkeni jopa liiankin paljon. Tuolloin jalassani olivatkin myös ensimmäistä kertaa kisahousut ja voi sitä ylpeyden määrää!
Ja viimeinen pinkki ruusuke on sitten suloinen Rellan kanssa ansaittu, 2016 vuodek estekisoista, joissa menin jälleen kerran ryhmäluokan.
Estekisoissa ryhmäluokassa onneksi suoritetaankin rata yksin, mutta verryttely ja muu tälläinen hoituu n.5 hengen ryhmissä.
Kyseessä olivat siis ensimmäiset estekisani ja radalta löytyi hurjat viisi estettä, vau! Rella hyppäsi radan läpi puhtaasti ja vaihtoi laukankin yhdellä esteellä, jolla se oli tarkoituskin. Tuolloin en vielä ollut ollenkaan kärryillä laukanvaihdoista, eikä tämä tieto kuulunutkaan omiin taitoihini. Super automaatti Rella siis!



Viimeinen ruusuke on sitten tämä ainoa oikea sijotukseni, jonka olen napannut Romeon kanssa yksistä tämän vuoden koulukisoista! Punainen ruusuke tarkoittaakin neljättäsijaa, eli ihan kelpo kisamenestys on Romeon kanssa ollut...?
Menin kisoissa kolmatta tai neljättä (ei enää mitään muistikuvaa kisojen määrästä) kertaa he C luokan, joten homma olikin niin sanotusti jo hanskassa. Rata oli kaikinpuolin siisti ja onnistunut, mutta pisteitä lähti Romeon oikomisista. Kun tuo poni päättää, että se ei jaksa vaivautua kulmaan kunnolla, niin silloin homma käykin aika hankalaksi. Kisoissa sitten vedettiin parit kulmat ihan radikaalisti oikaisten.
Hieno Romeo toi ensimmäisen sijotuksen kotiin!

Tässäpä ruusukkeideni historiaa! Pahoittelut vielä mahdollisesti väärin muistetuista vuosista ja kisojen määrästä, mutta eiköhän ruusukkeiden takaa löytyvä tarina ole tärkein?
Nyt taas ensi luukkuun!


-Juuli


2 kommenttia:

  1. Hyvä kisamenestys sinulla Romeon kanssa ja kivoja postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla, että pidät!
      Romeo onkin uskollisesti kuljettanut minua selässään vuosien vieriessä ja napannutkin parit ruusukkeet mukaamme. :)

      Poista