Leppäkeihäänä kentänpohjaan

Oma pääni lyö tällä hetkellä niin tyhjää, että jouduin tukeutumaan seuraajien puoleen ja pyytelin heiltä kourallisen kysymyksiä...Nyt siis tämän postauksen parissa vastailen perin pohjin Instagram-kuvan kommentteihin tulleisiin kysymyksiin!
Eiköhän aloiteta?

Upea itselaukaisin kuva parin päivän takaa...

Kumman ottaisit, Shetlanninponin vai Shirenhevosen?
-Nappaisin itselleni varmaankin tuon isomman karvakorvan, sillä sen kanssa pääsisin työskentelemään myös selästä käsin, toisin kuin pienen Shettiksen kanssa.

Jos pitäisi valita, niin ottaisitko itsellesi oman hevosen, jolla olisi jokin vamma ja tästä syystä sillä ei voisi kilpailla tai treenata tavoitteellisesti, vai ottaisitko vuokrahevosen, jolla pääsisi menemään kaksi kertaa viikossa sekä sitten kilpailemaan?
-Valitsisin vuokrahevosen! Itse haluaisin kovasti kilpailla ja treenailla kunnolla, eikä se onnituisi kysymyksen mukaisen ”oman hevosen” kanssa. Tuo kaksi kertaa viikossa vuokraaminen olisi itselleni ihan passeli, kun normaalisti ratsastan vain 1-2 kertaa viikossa!

Jos saisit vaihtoehtoisesti vain hoitaa hevosia ja tehdä tallitöitä, tai vastaavasti vain ratsastaa hoitamatta hevosta kuntoon, niin kumman valitsisit?
-Tällä hetkellä varmasti valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon, jolloin saisin siis hevosen aina hoidettuna itselleni ymv. ja pääsisin vain ratsastamaan.

Menisitkö mieluummin ilman jalustimia vai karvasatulalla?
-Köpöttelisin ehdottomasti karvasatulalla, ne ovat niin kivoja!

Oletko koskaan harkinnut tekeväsi Youtube-kanavaa, jonne tulisi blogin kautta tehtyjä videopostauksia ja muita hevosvideoita?
-Itseasiassa olen! Kanavakin on jo olemassa, ja enää puuttuvat vain videot...”:D

Mitkä ovat ensi syksyn suunnitelmat?
-Samaan malliin jatkan näillä näkymin. Torstaisin siis normaalitunti ja jokatoinen maanantai esteintensiivitunti!

Kouluttaisitko mieluummin hevosia vai kisaisitko korkealla tasolla?
-Paha kysymys...Nyt kun miettii nykyhetkeä, niin en olisi valmis kumpaankaan. Vastaan silti, että kouluttaisin mieluummin, sillä hevosten kanssa työskentelyä ei voita mikään ja en kyllä usko, että omat kisahermot olisivat vielä valmiit isompiin skaboihin.

Kuka hevonen/poni on opettanut sinua eniten?
-Ehdottomasti toinen hoitohevosistani, Romeo! Sen kanssa olen eniten kokenut ylä- ja alamäkiä, sekä joutunut aikamoisiin koettelemuksiin. Tässä silti ollaan ja viha-rakkaussuhde on muuttanut elämää vain parempaan suuntaan, ja tästä iso mahaisesta kaverista on tullut paraskaverini!

Mikä on ollut mieleen painuvin tuntisi?

-Tähän haluaisin sanoa sen tunnin, jolloinka lensin Puhi-hepan selästä, kuin leppäkeihäs ja päädyin tämän jälkeen yöksi sairaalaan. Ongelmanahan tässä on vain se, että menetin putoamisessa muistini ja  kyseinen torstaipäivä on pelkkää tyhjyyttä minulle...En muista pienintäkään hetkeä koko päivältä!
Joten sanon tähän nyt yhden kesäleirin tunnin, joka on jäänyt mieleeni erittäin hyvin ja pitää yllään ”paras heppamuisto”-virkaa!
Tunti oli siis 2017 kesälomalla ja viiletimme silloin juurikin Romeon kanssa maastossa. Parhain hetki koko tunnista oli se, kun saavuimme avaralle pellolle, josta näkyi koko Wiknerin miljöö ja ilmakaan ei voisi ollut olla parempi. Aurinko paistoi kirkkaana ja maisema oli kerrassaan uskomaton. Värit olivat hirmu kontrastisia ja siellä me vain laukkasimme täyttävauhtua ilman satulaa, ahh!

Romeo 2016 lopulla.

Pahin tippumisesi/oletko joutunut koskaan mihinkään tapaturmaan ratsastaessa?
-Nyt voinkin mainita ylemmän vastauksen alkuosan! Pahin tippuminen oli siis Puhilta 2017 syksyllä. Heppa kuulemani mukaan säikähti taivaalta hyökännyttä sadetta ja teki hetken mielijohteesta äkki käännöksen=minä leikin lentäjää ja löysin pian itseni kentänpohjalta. Siitä sitten sainkin kovemman tällin päähän ja vietin yöni sairaalassa.

Tavoitteet tälle vuodelle?
-Tämä on aina yhtä paha kysymys, sillä tavoitteita tulee ja menee, mutta varmasti suurin on vain se, että haluan kehittyä kaikessa. Kaikin puolin siis haluan oppia ratsastamaan uusin tavoin ja päästä tutustumaan erilaisiin hevosiin.
Jos pitäisi sitten varsinaisia tavoitteita jaella, niin olisi mukava päästä kisaamaan 70 cm luokissa, sekä sitten koulupuolella mahdollisesti mennä ensimmäinen helppo B. Jälkimmäinen on kyllä iso ehkä...

Mikä on este-ennätyksesi,
-80 cm, ei hääppöisempi! :)

Lempi koululiike?
-Oma osaamisalueeni ei ole kovin laaja, kuten saatattekin jo päätellä tasostani, mutta lempi liike on varmaankin ihan vain laukanvaihdot ja avotaivutukset? Jos saan vielä mainita ultimate lempparin sellaisista liikkeistä, joita en osaa, niin täytyy sanoa piaffe ja passage. Niin hienon näköistä!

Siinäpä tämän kertaiset kysymykset! Ihan kaikkia en nyt valitettavasti napannut mukaan, mutta tässä on kuitenkin valtaosa. Kiitos kaikille kysymyksiä laittaneille, ja toivottavasti saitte haluamanne vastaukset!


-Juuli

Tuntuma hukassa

Huhhuh mikä tauko taas blogin osalta! Toisaalta niin on ollut myös heppailunkin kannalta, mutta nyt olen taas virallisesti back in business. Postauksen nimeen viitaten, tuntumani on ollut hukassa niin blogin, kuin heppailun suhteen.
Ajattelin nyt kuitenkin näpytellä tässä jonkin näköisen kuulumispostauksen, joten jatkahan lukemista!
Tosiaan Joululoma tuli ja meni, enkä itse puuhaillut koko lomana mitään hevosiin liittyvää, taikka päivitellyt blogia. Viime postaus onkin Joulukalenterin viimeinen luukku...hups.

Kuva kepparitallistani Jouluaamuna.

Tällä viikolla alkoi nyt sitten taas normaali arki ja tuntui kieltämättä aika uuvuttavalta palata takaisin koulunpenkeille. Toisaalta onhan se ihan hyvä saada järjestystä elämään, ettei sitä joka päivä nuku iltapäivään saakka (heh, nimimerkillä minä...) ja vietä loppuiltaa luuri naamalla.
Oma lomani kuluikin oletetusti aika leppoisasti.
Ensimäisellä viikolla vietimme Joulua perheen kanssa, ja piipahdimme mökille pariksi päiväksi. Kyseinen viikko  huipentuikin sitten  uudenvuoden ”pippaloihin”, eli toisinsanoen söimme ja oleskelimme yhdessä perheen, ja parin vieraan kanssa. Hauskaa oli silti ja edelleen oman iltani kruunaa kauniit ilotulitukset!”:D

"Hienosti" blurrattuja ilotulitekuvia...:D

Loman toinen viikko kului sitten kaverien kanssa ja parit yökyläilytkin mahtuivat viikkoon. Mukavaa oli ja vaivauduin loman viimeisinä päivinä oikeasti tekemään jotain muutakin, kuin töllöttelemään Netflixiä!
Mutta nyt kokopäivän mittaiset Netflix katselut ja liiallinen herkkujen syönti on saatu päätökseen, ja siirrytään takaisin arkeen. Omalta osaltani alkuviikko on sujunut rennosti, vaikka kylläkin koulu tuotti jo ensimmäisinä päivinä väsymystä ja ylitsepääsemätöntä laiskuutta.
Viikkoa piristi kuitenkin tämän torstain tunti, joka samalla korkkasi kevätkauden alun!
Tallille matkatessa olin jo aika pessimistisissä fiiliksissä oman osaamisen suhteen, sillä olihan tässä nyt kolmisenviikkoa taukoa takana. Tätä manausta kyllä jälkeenpäin kadun, sillä tunti osoittautui onnistuneemmaksi mitä osasin odottaa ja en ollutkaan niin pahasti hukassa . (Vähän kuitenkin!:D)

Rennot alkukäynnit ja ratsastajan kummallinen asento...?
(c)Aino

Raamikas Cassu ravihölkkäilyssä.
(c)Aino

Tunnille sain siis ratsuksi ylemmissä kuvissa näkyvän Cassu-herran, joka oli itselleni täysin uusi tuttavuus! En ruunalla ollut aijemmin mennyt ja täytyy kyllä myöntää, että salaa olin toivonutkin pääseväni joku kaunispäivä sen selkään.
Tunti alkoikin sitten aika leppoisasti ja jestas, kuinka hyvältä tuntui löytää itsensä taas satulasta, ahh!
Cassu oli alkuun hieman pohkeentakana ja en löytänyt siihen millään oikeaa tuntumaa.
Ensimmäisten ravien jälkeen homma kuitenkin muuttui, ja ruunan kanssa klikkasi jokin! Sain Cassuun ihan omanlaisen tuntuman ja heppa muuttui hetki hetkeltä paremman oloiseksi.
Loppua kohden meno vain parani ja Cassu oli super hieno! Pitkästä aikaa löysin uusia nappuloita omaan ravi-istuntaani ja pääsimme tällä tunnilla ravia työstämäänkin oikein urakalla. Olin myös yllättynyt, kuinka tasaiset ja kivat askeleet Cassulla oli, vaikka ruunahan on hoitohevostani Ismoakin korkeampi, hah!

(c)Aino

Laukkaa laukkaa!
(c)Aino

Viimeisten ravien jälkeen fiilis oli mahtava ja en ollut aikoihin päässyt ottamaan niin paljoa iloa irti omasta ratsastuksestani. Hieno Cassu!

Jotain epämääräistä säätöä motivoituneen Cassun kanssa.
(c)Aino

Palataan vielä kuulumisten jälkeen juuri nykyhetkeen ja tämän kauden heppakuvioihin.
Jatkan tosiaan samaa rataa tämänkin kauden, eli ratsastan joka torstai normaalilla tunnilla ja sitten jokatoinen maanantai esteintensiivitunnilla! Lisäksi arkeeni kuuluu tietenkin Romeon ja Ismon hoitelu, eli varsinainen ”tallielämä” jatkuu taas kovaa vauhtia.
Nyt vain seuraavia tunteja odottelemaan ja koitan tässä kovasti kerätä voimia blogin pyörittämiseen. Kiirettä pitää ja koulu painaa päälle, mutta eiköhän tämä tästä.

Nyt ensi postaukseen, oli mukava päästä taas koneen ääreen kirjoittelemaan!


-Juuli