Isän saattelemana hyppäsin pois autosta ja astelin metroasemalle. Tuskaisen odottelun jälkeen pääsin vihdoin metroon ja suuntasin nokkani Helsinkiin. Siellä minua odotti vielä yksi hikinen junamatka Vantaata päin.
Junamatkan kuljin kaverini kanssa ja tämän jälkeen olimmekin menossa suoraan heille. Ei kulunut kymmentä minuuttia pidempään, kun huomasin jo istuvani kolmannen menopelin kyydissä.
Auto kurvaili teitä pitkin hiekka pöllyten ja aurinko vain jatkoi nousuaan. Kulman takana häämötti Troijantalli ja sen avara piha-alue, joka oli jo täyttynyt pienistä poneista, ja tuntilaisista.
Matelimme ystäväni kanssa talliin reput kainaloissa ja heti ensimmäisenä pääsin tallinesittelykierrokselle! Lyhyiden selostusten ja tallihommien jälkeen kello näytti puolta yhtä, ja oli aika laittaa tuntihevosia kuntoon.
Itse sain jo junalle saapuessani tietää, että tänään edessä olisi estetunti tallin Welshponilla, Kellyllä. -pakko muuten tunnustaa, että olin enemmän kuin onnellinen tämän kuullesani...Sisäinen ponityttöni on pitänyt salaa toivoa yllä, että pääsisin vielä pienempien ponien selkään :D Mutta hei nyt takaisin harmoniseen tarinankerrontaani!
 |
| (c)Pinja |
Kaviot kopisten suuntasin Kellyn kanssa kohti kenttää ja sää oli mitä parhain. Kentän hiekka lenteli hellästi reunoja pitkin ja linnut visertelivät kauniita laulujaan puiden oksilla. Kyllä se kesäkin taitaa sieltä pian tulla?
Satulavyö kiristettynä kapusin satulaan, ja jo heti alkuun järkytyin ponin koosta. Kuinka hassulta tuntuikaan olla niin lähellä kentänpohjaa. Puhumattakaan jalustimista ja satulan pienestä koosta, jotka huvittivat koko alkutunnin ajan...
 |
| Kaikki ratsastuskuvat (c)Tiia |
 |
| Haluaisiko joku kutistaa mua reilu 15cm? Ponikoko kelpaisi... |
Tunti eteni rennosti ja pikku hiljaa aloin löytää tuntumaa. Pätkä pätkältä poni vertyi ja jopa kiihtyi hieman liikaa. Jo ensimmäisillä puomitehtävillä vauhti kiihtyi ja jarrujen teho alkoi lakata. Kelly taisi olla ilmeisesti aika innoissaan?
Meno jatkui samaa rataa, ja loppua kohden puomit nousivat ristikoiksi. Keskityimme hyvin paljon kontrolliin ja vauhtiin, enkä kyllä voi sanoa onnistuneeni kyseisissä tehtävissä...
Hiekka pöllysi suurina pilvinä taka-alalla kun lähdimme Kellyn kanssa hyppäämään. Poni lukitsi päänsä virkkuukoukkumaiseen asentoon ja päätti, että nyt mennään eikä meinata. Tämän seurauksena kuski viiletti menossa mukana ja pariin otteeseen menivät ponillakin askeleet sekaisin.
Yli päästiin silti kaikista esteistä ja kaikesta huolimatta nautin itse vauhdikkaasta menosta!
Lopputunti sujuikin sitten leppoisasti ja pääsimme työstämään ravia vielä lisää. Jo alkutunnista teimme kaikenlaista hienosäätöä, mutta se ei kyllä onnistunut läheskään yhtä hyvin kuin lopun pätkät!
Kelly vilautteli ihan kunnollisia ravipätkiä ja löysin itse aivan uuden ulottuvuuden poniin. Tulisesta esteponista dressageponiksi, kaikki tämä tunnin sisällä.
Hieman tuskallisten ja hikisten loppuravien jälkeen laahustimme ponin kanssa talliin. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun Kelly olikin jo heitetty tarhaan ja siellä se vain mutusteli tyytyväisenä heiniänsä. Jäljellä olikin vain omien kamojen vaihto ja julkisen liikenteen avulla seikkaileminen.
 |
| Niin söötti Kelly! |
olen edelleen aivan ällikällä lyöty, kuinka hyvä kunto Kellyllä oli. Poni jaksoi koko tunnin kantaa XL-kokoista ratsastajaa ja lopussa vain kiihdytti vauhtiaan. Ihan oikea my little pony kaikkine erikoisvoimineen, eikö?
Tälläistä siis tänä viikonloppuna. Uusia talleja, sekä poneja ja aivan mahtavia elämyksiä.
Palaillaan taas pian!
-Juuli
