Kourallinen jotakin uutta

Kirjaimellisesti kuvakaunis Ratsutila Wikner!

Viime sunnuntai kului taas kisojen parissa. Tälläkin kertaa olin itse kisaamassa, mutta tällä kertaa vähän vieraamman ratsun kanssa. Kisalistoissa lukikin sitten loppujen lopuksi "Julianna Kokonmäki-Vip". Lähdin radalle siis hiukan epäluuloisin fiiliksin kisaamaan, mutta aivan turhaan! Vip hoiti hommansa hienosti radalla ja ei ole kyllä yhtään hassumpi poni. 

Viimeiset poseeraukset ennen radalle lähtöä :D

Näin ollen sunnuntaini painottui aikalailla kokonaan kisahommiin ja huipentumana oli oma ratani! Palataanpa nyt siis vielä kisapäivään ja sen tunnelmiin.

(c)Pinja

(c)Pinja

Perinteisesti olin jälleen kerran makoisat 30min myöhässä kanslia- ja buffettivuorostani, mutta onnekseni ihanat tallilaiset sijaistivat unikekoa...

Kaiken säädön jälkeen kisaratsuni Vip seisoi valmiina karsinassaan varsin tyylikkäät kamppeet yllään. Vipin toinen ratsastaja toi lainaksi Freejump-jalustimet, sekä huovan ja en kyllä voi kiistää etteikö panostus ollut huipussaan.

Radankävely hujahti nopeasti alta ja pian istuinkin jo Vipin selässä sormet ristissä. Ponihan ei täysin ventovieras minulle ollut, sillä olin 2015 loppuvuonna pääsin Vipillä menemään. Tosin olihan siitäkin jo useampi vuosi, ja en koskaan ollut Vipillä ylittänyt puomin puomiakaan.

Hiukan kaukaa lähtenyt hyppy?
(c)Sofia

(c)Sofia

Verryttely sujui ripakasti ja yllätyksekseni Vip kävi jopa hieman kuumana. Kahden verkkahypyn jälkeen ei mennyt enää kauaa, kun olin jo aloittamassa rataa. Vip kuunteli apuja hyvin ja kaikki hypyt osuivat aika hyvin kohdilleen. Viidennellä esteellä kuski ei ollut kuitenkaan tarpeeksi skarppina ja hyppy lähti aivan liian kaukaa. Kyydissä onneksi pysyttiin, mutta aikamoista säätöä kyllä oli...

Rata sujui loppuun asti tasaisena ja uusinta alkoi varsin sutjakasti. Ensimmäistä kertaa uskalsin itse revitellä ja otin kunnollisia oikotetä. Vip hyppäsi upeasti huonojenkin lähestymisten jälkeen, mutta toiseksi viimeiselle esteelle ei enää puhti riittänyt, kun koko tie meni penkin alle. Näin ollen luiskahdimme esteen ohi ihan oman virheeni takia ja otimme siihen sitten uuden lähestymisen, ja suoritimme radan loppuun.

(c)Titta

Aika komeahan tuo Vip on?
(c)Titta

(c)Miisa

Saan kyllä kiittää Vipaa aikamoisista pelasteluista,kun en itse tajunnut aina ratsastaa. Voin kuitenkin sanoa olevani tyytyväinen, sillä olihan tuo kaikinpuolin ihan kiva rata ja poni toimi mukavasti!

Nyt vielä asiasta kukkaruukuun; Tänään koitti se päivä, kun vihdoin uskaltauduin kuvaamaan videota! :D Youtubesta löytyy paljon toivottu hoitorutiinivideo, jossa pääsette näkemään pieniä paloja normaalista hoitojutuista.

(Psst, käyhän tilaamassa kanavani!)

Video ei anna ihan todenmukaista kuvaa, mutta sentään nyt edes materiaalia on. Itsessään koko video ei vastaa odotuksiani ja toteutus osoittautuikin vähän haastavaksi. 

Mutta kaikki lähtevät jostain ja tässä olisi nyt ensimmäinen heppavideoni! :)

Ensipostaukseen! 

-Juuli

Rusketusrajoja ja hiekkapilviä

"Kevät, oi kevät. Se vasta ihanaa aikaa onkin. Ruohon korret alkavat poukkoilla lujaa vauhtia maakuoren läpi ja pikkuhiljaa jokainen ojanpenkka täyttyy kirkkaan värisistä kukista.

Samaan aikaan elämä ratsutila Wiknerillä alkaa kukoistamaan. Hevosiin iskee keväinen riemu ja kenttäkausi alkaa. Pian jokaisen ratsastajan tunnistaa t-paidan ja ratsastushanskojen luomista rusketusrajoista.

Kentänlaita kuhisee innokaita tallityttöjä, jotka hikihatussa räpsivät kameroillaan kuvia. Hiekka lentelee suurina pilvinä ilmaan, kun hevoset ravaavat laidan vierustalla. Tallinseinämiä pitkin kaikuu satuloiden narina ja kentältä kuuluu epämääräisiä maiskutuksia."

Tälläistä onkin viimeiset parisen viikkoa ollut, ja kevät se vaan jatkaa tuloaan. Ei enää edes kauaa, kun starttaa se kauan odotettu kesäloma. 

Tähän väliin ajattelin luoda tälläisen tunnelmallisemman postauksen, jossa on entistä enemmän kuvailua!

Pääsimme aloittamaan "puomikauden"
 joku aika sitten, ja tässä olemmekin ensimmäisiä
kertoja Romeon kanssa ulkona. :D
(c)Ines  

Pieni, pyöreä, ja hyvin suloinen lihapulla
(c)Ines

Ei niin pieni ja pyöreä lihapulla...Pikemminkin
 suuri kebabtanko?
(c)Ines

(c)Ines 

(c)Aino

 "Satulaan noustuani hymyni kohosi korviin saakka. Kesäinen fiilis valtasi koko kropan, ja oli kerrassaan mahtavaa avata kenttäkausi. Vihdoin ja viimein!

Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun luontoäiti päätti heittää sateen niskoillemme ja taivaalle kokoontui suuri joukko harmaita pilviä. Pisarat ponnahtelivat kypärän kautta reisille ja viimainen tuuli puski vaatteiden lävitse. Sama ei niin keväinen tuuli kiemurteli tiensä tallin räystäisiin, jotka alkoivat sillä samalla hetkellä vihelteelmään. Korkea ääni tunkeutui korviin ja märkä tunnelma alkoi ottaa vallan. Fiilis oli silti katossa ja tuntui, kuin olisin vajonnut kauas pois omaan taianomaiseen kuplaani."

Korkattiin kenttäkausi Bajun kanssa, mutta kylläkin hieman sateisin tunnelmin...
(c)Aino

Iloisin mielin päättyy siis tämäkin postaus ja samoin taisi kyllä päättyä päivä tuntikin. Oli varsin vapauttavaa viilettää pimeän maneesikauden jälkeen ulkoilmassa. Ahh, ihanaa!

Nyt kuitenkin kiitän ja kuittaan, ensi postaukseen siis!

-Juuli

(psst! Postaustoiveita saisi heitellä kommentteihin. Omat ideat alkavat olla vähissä... :D)