Satula selkään ja radalle!

Lauantaiaamun kääntyessä iltapäivään rynnin hirveällä kiireellä pakkaamaan kamppeitani ja loppujen lopuksi tavaraa kertyikin kaksi Ikea-kassillista...Kaiken tuon säädön jälkeen suuntasin sitten nokkani tallille päin. Luvassa olisi kaunis talvipäivä tallilla kisavalmistelujen ja Joulujuhla treenien parissa, sekä sitten illan tullen vuorossa olisi yökyläilyä!

Tepastelin Wiknerin parkkipaikalta kohti hoitajienhuonetta Ikea-kassit heiluen. Lisäksi olin päättänyt  raahata useita kiloja painavan hoitolaukkuni, sekä kulahtaneen tallireppuni mukaan ja voitte vain kuvitella millainen ähkiminen parkkipaikalta kuului, kun kipitin tallia kohti aivan puolikuolleena...

Yritin fiilistellä upeaa maisemaa ottamalla olevinaan "artkuvia",
mutta en kyllä voi sanoa onnistuneeni...

Auringon laskiessa Wiknerin värimaailma on kyllä huikea!
Kirkkaanpunaiset rakennukset ja moni sävyiset pellot metsineen, ahh.

Tämän varsinaisen "koettelemuksen" jälkeen sain raahattua kaikki kampeet hoitajienhuoneeseen ja heitin siitä suoraan hoitolaukun olalleni, ja hölkkäilemään täyttä vauhtia yksityistalliin Ismon luokse. Hetken mielenjohteen ansiosta nakkasin heti ruunalle riimun päähän ja lähdin sen kanssa laitumien eteen leikkimään kuvausmallia. Pellonreunaa pitkin kulki tiheä vana jännittävän näköistä sumua, jonka saimme kuvaajan kanssa tallennettua kuvien taka-alalle. Ainakin joten kuten!  

Söpöilyä Ismon kanssa.
(c)Aino

(c)Aino

Tässä yksi tämän kerran lempi otoksistani!
(c)Aino

Pikaisten kuvailujen jälkeen taluttelin Ismon takaisin karsinaansa ja aloitin heti pikaa harjailemaan.

Onneksi heppa ei ollut kovinkaan likainen ja pelkkä perusteellinen hoito riitti tälle kerralle.

Kello tikitti uhkaavasti ja vuorossa olisi tallin Joulujuhlaan tulevan keppihevoskatrillin treenit, enkä ollut ennättänyt, kuin juuri ja juuri harjaamaan Ismon... Puunasin ruunan vauhdilla puhtaaksi korvia myöten, ja heitin lopuksi vielä loimen takaisin päälle.  

Sarjassamme "Ismo ja ihmeellinen mailma" tutustuttiin uuteen pölyharjaan,
joka päätyi kovan pohdinnan jälkeen ruunan suuhun asti...
(c)Aino

Loimi päälle ja veks!
(c)Aino

Aurinko pilkotti vielä pienesti puiden lomasta kaiken tämän Ismoilun jälkeen ja päätin ottaa tilanteen hyödyksi, nappaamalla Romeonkin kameran eteen! Siitä sitten marssin ponitalliin, heitin riimun ponille ja käppäilimme tallin edustalle kuvaamaan. 

Romeo kummasteli tallinomistajan taloa korvat höröllä.
Luulisi sen tuntevan jo tallin paikat...
(c)Aino

Tapu tapu!
(c)Aino 

<3
(c)Aino 

(c)Aino

 Tämän jälkeen lähdin takaisin yksityistalliin, mutta tällä kertaa saluunan puolelle! Siellä alkoivatkin kepparitreenit.
Alkuun suunnittelimme vain ohjelman kulkua ja loppupuolella valitsimme katrilliin tulevat "päähahmot", Joulupukin ja muorin. Roolit kylläkin arvoimme, jotta homma olisi tasapuolista, ja itse ihmeen kaupalla valikoiduin Joulupukiksi, juuri kuten toivoinkin!

Intiimin keskustelutuokion jälkeen suuntasimme katrilliporukalla maneesiin, jonne olimme varannut puolentunnin treenivuoron. Treenit lähtivät rullaamaan aika kivasti ja loppujen lopuksi saatiin koko ohjelma kasaan, ja kaikkien muistiin, ainakin toivon mukaan.

Oma kohokohtani koko showssa on se, kun saavun kentälle Sampo-ponin kärryissä parin tytön vetämänä, haha! Hauskintahan siinä on se, että olen koko porukan "isoin" ja istuskelen kärryissä pienempien ähertäessä...

Kuvankaunis Wikner!

  Treenien jälkeen varsinaisena professional kepparivalmentajana pidin vielä iltahämärässä parille tutulle valmennuksen. Hauskaa puuhaa tuo kepparointikin! (Vink vink, harrastan myös keppareita ja kovassa käytössä on myös Instagram-tili, https://www.instagram.com/khtestekavio/ )
Kaiken kepparipuuhan jälkeen palasin takaisin yksityistalliin pesemään Ismon varusteita sunnuntain kisoja varten. Hinkkasin etenkin suitsia vimmatusti ja tarkastelin tarkoin silmin suitsista löytyvää otsapantaa, jonka pari viikkoa sitten Ismolle olin ostanut. Tyytyväisenä sain huomata, että yksikään timantti ei ollut irronnut, jes!
Kun olin saanut kaikki varusteet putsattua ja laitettua paikoilleen, vaihdoin vielä omasta takaa löytyvän satulahuovan kisoja odottelemaan.

Romeon harjailua vielä iltamyöhään.
(c)Aino

Tallipäivän lopuksi vuorossa oli vielä Romeon hoito!
Ruuna ihmeellisen oli hilpeällä päällä heti karsinaan saapuessani ja voi, että kun tuo poni osaakin piristää päivääni.
Selvitin Romeon harja huolella läpi ja tietenkin harjasin normaaliin tapaan koko ponin.
 Kello alkoi olla jo aika paljon ja heitin siinä sitten heipat Romeolle parin namin kera!
Päivä alkoi olla pulkassa ja oli aika lähteä kaverilleni! Ängin miljoonat kassit ja laukkuni auton takaluukkuun, ja lähdimme sitten köröttelemään illan pimeydessä mahat m uristen kohti kaverini matalaa majaa!
Ilta sujuikin ruuan ja lautapelien parissa, sekä pari Instagram-liveä tuli pidettyä vaihtelevin tunnelmin.
Nukkuumaan meno ei houkuttanut kumpaakaan ja kuten arvata saattoi, valvoimme hieman liikaa...

Herätyskellon soidessa kömmin ylös sängystä ja kipaisin heti vessaan vaihtamaan kisavaatteita päälle. Samalla huomasin, että yön aikana ulos oli satanut pieni kerros lunta ja edelleen taivaalta tuprutti tiheään tahtiin hiutaleita.
Pienen säädön jälkeen olimmekin valmis lähtöön!

Koko aamu-aamupäivä sujui tallilla aika leppoisasti, suurimman osan ajasta seisoskelin maneesissa ratoja katsellessa.
Kyseessä olivat siis seuramestaruus estekisat, joissa olin itse menossa 60cm luokan Ismolla!
Parin tunnin odottelun jälkeen sain vihdoin vetäistä ratsastuskamat päälleni ja suunnata luokkani ratakävelyyn.
No niin, rata oli muistissa, kamat päällä ja Ismo juuri toiselta radalta tulleena. Oli aika nousta selkään!

Komea poika!
(c)Aino

 Hölkkäilin Ismon kanssa ravissa tovin ennen, kuin pääsimme radan puolelle verryttelemään.
Ruuna oli alkuun todella vireänä ja katsomossa vilisevä ihmisslauma ei suorastaan laimentanut tilannetta.
Laukkojen ja ravien jälkeen otimmekin pari verkkahyppyä ja ne onnistuivat aika hyvin! Muistin itse ratsastaa loppuun asti esteille ja sain Ismoon enemmän kontrollia.
Hetken päästä oli ravit ravailtu ja esteet hypitty, seuraavaksi sitten radalle!
Lyhyen odottelun jälkeen kaiuttimista kaikui oma nimeni ja hetkellisen lamaantumisen jälkeen ravailin kentän keskelle tervehtimään. Pilli soi ja siinä sitten mentiin!

Tässä kirjaimellisesti makaan Ismon kaulalla toivoen, että pysyn "hurjassa" hypyssä kyydissä!
(c)Sofia

Rata alkoi aika epävarmalla otteella, ja heti ensimmäiselle esteelle tein merkittävän virheen.
En ratsastanut esteelle loppuun asti ja suorastaan tuuppasin Ismoa hyppäämään...Tämän säädön seurauksena ponnistus tuli todella pohjaan ja hyppy oli paikaltaan lähtevä jänisloikka. Yritä siinä sitten istua siististi kyydissä, huhhuh!

Tomeran näköinen Ismo!
(c)Sofia

 Loppu rata sujui ihan mukavasti rytmin kannalta ja sain kerrankin hyvät tiet ratsastettua! Mutta sitten neljännellä esteellä toistin taas saman virheen, joka johtikin siihen, että nappasimme puomin matkaan ja tulokseemme pärähti neljä virhepistettä...No, ei se yksi pudotus maailmaa kaada! Harmittaa vain, sillä tavoitteena oli puhdas rata.

Tässä taas yksi oiva esimerkki siitä, kuinka lähelle estettä Ismo tulee...
(c)Aino

Radasta jäi ihan mukava fiilis ja Ismo tuntui todella kivalta! Ainoastaan omat virheeni jäivät hetkeksi kummittelemaan pääkoppaan ja pieni harmituksen tunne kolkutti ovella.
Tein tismalleen ne virheet mitä piti väitellä...Jospa sitä parantaisi omaa keskittymiskykyä?

Radan jälkeen kävelin verkka-alueella hetken aikaa, kunnes oli aika hypätä selästä alas ja lähteä talliin. Talutin Ismoa hymy huulilla kohti tallin ovia ja kyllä siinä hetkellisesti havahtui ympärillä olevasta kauneudesta. Vähäiset lumen rippeet kimaltelivat kauniisti auringon säteillessä kirkkaana taivalla, ai että!
Otin ruunalta heti karsinaan tullessa varusteet pois ja harjailin kaikessa rauhassa nauttien sunnuntai iltapäivästä. Salakavalasti annoin vielä parit heppanamit palkkioksi. Lopuksi heitin loimen Ismolle selkään ja hyvästelin sen siltä erää.
Tämän jälkeen rupattelin hetken aikaa tuttavien kanssa ja pitkän mietiskelyn jälkeen lisäsin koulukisojen ilmoittautumiseeni Ismon toivehepaksi. Ensi viikolla luvassa siis seuramestaruus koulukisat ja itse köröttelen niissä helppo C luokan, ratsutoiveina Romeo ja Ismo!
Saa sitten nähdä kenen selkään pääsen koulukiemuroita vääntämään.

Taas olisi yksi kisaviikonloppu takana ja hyvin mielin tästä jatketaan, ensi postaukseen!

-Juuli

Liekehtivä taivas -kenties myös poni?

Toiveiden mukaan luvassa olisi postausta ratsastustunnilta ja tallifiiliksistä!

Auringon laskiessa taivaanranta värjäytyi kultaiseksi ja yllä olevat pilvet hohtivat pinkkeinä, kun suuntasin nokkani taas tallille.

Auton ajaessa pihaan, ikkunasta näkyi Ratsutila Wiknerin kaunis piha, jonka iltapäivän viimeiset auringonsäteet kultasivat aivan suoraan jonkin satumaailmasta tulleen taian omaisen tallin näköiseksi!

Edessä olisi taas yksi heppatäyteinen iltapäivä! Tallille tullessani tallustelin oitis hoitajien huoneeseen viemään painavia kantamuksani ja siitä jatkoinkin kameran kanssa yksityistallia kohti, jossa Ismo odotteli kyllästyneen näköisenä. Vetäisin ruunalta loimen pois ja nakkasin upouuden riimun päähän. lähdimme Ismon kanssa tallin taakse käppäilemään ja räpsimään yhteiskuvia.

Ja todella kivojahan niistä tulikin! Harmillisesti aurinko pilkotti enää pienesti puiden lomasta, eivätkä pienimmätkään pilkahdukset yltäneet kuviin.

Hurjaa menoa, yhdellä kädellä taluttaen!
(c)Aino

Ismo oli kovin innoissaan pihattoponien tarhalla.
(c)Aino

Kuvailun jälkeen palasimme ruunan kanssa talliin ja tämän jälkeen puunasinkin kunnolla puhtaaksi. Harjasin monella eri harjalla turkin kiiltäväksi, putsasin kaviot viimeisiä hiekanjyviä myöten puhtaiksi ja selvittelin harjaa ruiskepullon kera.

Ismo suorastaan nautti moisesta huolenpidosta ja näytti nukahtavan jo alkuun. Tosin jälleen hoitolaukussani oli jotakin maailmaa mullistavaa, joka kiinnitti unisen Ismon huomion. Ruuna innostui taas tunkemaan päänsä kassin pohjalle, ilmeisesti olettaen, että sieltä löytyisi ruokaa? Kassi parka sai aikamoisen kohtelun, kun Ismo päätti ottaa siitä kiinni ja viskoa ylösalaisin ympäri karsinaa...Siinä sitten taas keräiltiin kaikkialta löytyviä harjoja, sukia ja kaviokoukkuja.

Seuraavaksi astelin ponitalliin hilpeän Romeo-ponin luo ja edessä vielä olikin sen hoito!

Poni oli taas ihmeellisen iloisella tuulella ja tonki taukoamatta taskujani jos niistä olisi sattumalta löytynyt herkkuja. Hoidin Romeon yhtä perusteellisesti läpi ja lähtiessäni heitin pari herkkupalaa palkkioksi hyvästä käytöksestä.      

Lisää komeaa Ismoa!
(c)Aino

Nyt kun molemmat pojat oli hoidettuna, edessä olikin jo tuntiratsun kuntoon laitto! Yllätyksenä sain tunnille tallin uusimman tulokkaan, Jollen. Kyseessä on siis kuusivuotias nuorukainen, joka ei ole Wiknerillä ollutkaan, kuin vasta reilu pari viikkoa tunneilla. Jolle osaa perusasiat toimii aika näppärästi, mutta on aika herkkä etenkin pohkeiden antamien apujen kanssa ja kokemattomuutensa takia sen kanssa pitää työstää kaikkea.

Nuori ponihan se vielä on ja siitä syystä sillä on omat haasteensa, mm.laukannostot ja itse laukan ylläpitäminen. Itse olin Jollea pari viikkoa sitten toivonut tunnille, mutta en uskonut sitä saavani, sillä en kokenut (en kyllä edelleenkään koe tasoani tarpeeksi korkeaksi) olevani tarpeeksi osaava noin nuorelle hevoselle. No näinhän tässä kävikin ja pääsin keikkumaan Jollen selkään!

Suloinen Jolle omistaa hieman erikoisemman värityksen.
(c)Aino

Ratsastaja on tässä harvinaisen hukassa olevan näköinen...Istunta on ikuinen työmaa!
(c)Aino

Alkutunnista Jolle oli aika kivasti pohkeen edessä, mutta ensimmäisten ravien kohdalla tulivatkin jo ensimmäiset ongelmat. Ponin kanssa piti olla samanaikaisesti rento, mutta tomera, eikä saanut jäädä yhtään junnaamaan pohkeilla. Itse olen välillä aika vahva avuiltani ja Jolle kyllä sakotti kunnolla aina, kun mokailin.

Ensimmäisissä laukannostoissa ilmeni taas liian jämäkkien pohkeideni haaste ja nostoissa ponilla lensikin perä! Laukkailimme hetken ympyröillä, jotta Jolle pysyisi kontrollissa. Poni oli hirmu vauhkona menossa eteen, eikä sen koomin piitannut selässä hytkyvästä ratsastajasta. Laukan ylläpitäminen kävikin sitten hankalaksi suoralla uralla, enkä itse ollut ollenkaan tarpeeksi nopea avuiltani, joten Jolle odotetun mukaan heitti takaisin raville.

Tunnilla teimme harvinaisen simppeleitä ja rentoja juttuja. Verkkailimme kaikissa askellajeissa, teimme siitymisiä ja hölkkäilimme aikalailla itsenäisesti etenkin alussa. Itse 3/4 ajan tunnista hain Jolleen tuntumaa ja yritin epätoivoisesti hoksailla miten poni toimii, hankalaksi kyllä taas kävi!

Käynti-ravisiirtymisissä tuli useita hyviä pätkiä ja Jolle alkoi rauhoittumaan. Tosin välillä se tuppasi jäämään pohkeen taakse ja siirtymiset raviin jäivät hitaiksi.

Hetken kuluttua koin pienen "ahaa" hetken ja löysin oikeanlaisen tuntuman Jolleen, jonka avulla pystyin työstämään poni pyöreämmäksi. Siirtymiset alkoivat pienen junnailun jälkeen sujumaan ja Jolle tuntui pätkitäin todella hyvältä, nautin!

Ensimmäiset laukat olivatkin aika vauhdikkaita ja ratsastaja suurinpiirtein heilui vain mukana...
(c)Aino

Jolle alkoi siirtymisten jälkeen pyöristämään selän linjaansa ja oli oikein hieno!
(c)Aino

Hölkkäilyravien jälkeen otettiin lisää laukkaa, mutta tällä kertaa ympyröillä.

Jolle oli tällä kertaa paljon parempi ja alkutunnin työstäminen taisi lopulta tuottaa jonkin sortin tuloksia.

Oikeaan kierrokseen nostot olivat edelleen aika hypähteleviä ja laukka aikamoista juoksemista. Jollea en saanut lainkaan koottua laukassa ja sen takia poni rikkoikin raville tässä kierroksessa useasti. Hienosti se kuitenkin nosti laukat aina uudelleen!

Vasen kierros oli koko tunnin helpomman tuntuinen, mutta Jolle kulki kaarteissa edelleen ihmeellisenä banaanina, kun en itse ollut tarpeeksi tomera ulkoapujen kanssa. Laukannostot onnistuivat tähän suuntaan todella hienosti, kun verrataan alkutunnin säätöihin ja ihmeellisiin loikkiin. Vasemman laukan kanssa oli jostain syystä helpompi alkaa kokoamaan ja lisäämään tempoa. Tähän suuntaan ei sitten tullutkaan, kuin yksi rikko raville oman mokani takia. 

Jolle alkoi itsekkin rentoutumaan vasemmassa kierroksessa ja hoksasi, että niitä takajalkojakin voi käyttää hyvänään! Poni rupesi toimimaan paljon näppärämmin ja kuunteli nopeammin apuja laukkojen jälkeen.

(c)Aino

Tomeran näköinen kouluponi, Jolle!
(c)Aino

Tunnin jälkeen astelin Jollen kanssa talliin pieni punoitus poskillani. Pitkästä aikaa tunnin jälkeen oli hyvä fiilis ja tuntui, että olisin oppinut paljon uutta. Näin varmasti asia onkin, sillä Jollen kanssa mitään ei saanut ilmaiseksi. Poni on sen verran kokematon, että sitä täytyy ihan huolella "kantaa" kroppansa kanssa ja yrittää työstää yhtenäiseksi. Jos suoranaisesti pitäisi fiilistä kuvailla, niin Jollen kanssa jokainen ruuminosa oli erillinen ja liikkuvainen. Kaikkea piti koota ja keräillä kasaan.

Kyllä tuo ratsastaminen tuntui taas aiva erilaiselta, kun vertaa siihen tuntumaan minkä saa vanhemmilla ja kokeemmilla hevosilla.

Tämä oli kyllä yksi opettavaisimmista tunneista kyllä hetkeen!

Jollen loppu hoitelun jälkeen lähdinkin kotiin ja tunnin aikana oli tullut aivan säkkipimeää. Kotimatkalla radion pauhatessa tutkiskelin kameranruudulta kuvia ja täytyy kyllä todeta, että Jollessa on paljon hyvää ainesta tulevaan ja se on jo nyt todella kiva poni ratsastaessa!

"Ismo, anna pusu!"
(c)Aino

Kokemus rikas päivä oli taas ja paljon tuli puuhattua heppojen kanssa.

Lisäksi mainitsen vielä tähän loppuun edellisen postauksen yhdestä aiheesta! Puhuin tulevista estekisoista, joihin toivoin Ismoa, muta luokka oli vielä hakusessa. Päätös on nyt tehty pitkän pohdinnan ja syvällisten keskustelun jälkeen,ja päädyin ilmoittautumaan 60cm luokkaan. Siinä voin ainoastaan kilpailla mestaruudesta, joten ajattelin, että miksi ei? Ensi kisoissa sitten 70cm!

Nyt hyviä päivänjatkoja, palaillaan!

-Juuli

Kesän energiaa kaipaillen...

Postauksen nimen mukaisesti "kesän energiaa kaipaillen". Syksy hujahti alta, illat pimenivät yhtäkkiä aivan säkkipimeiksi ja talvi kolkuttaa jo ovella.
Monille tämä tarkoittaa masennusta ja suurta väsymyksen määrää. Itse tykkään etenkin talvesta, mutta vain jos maata koristaa paksu lumipeite ja hengitys höyryää kirpsakassa pakkasilmassa. Turha loska ja ikuiset vesisateet saisivat häipyä kiitos...

Kuvassa minä ja Patsy alkusyksyllä,
hieman sateisissa tunnelmissa kävelimme talliin.
(c)Aino

Kesäisin on aina erityisen paljon energiaa ja voimaa tehdä vaikka mitä! Nyt tuntuu siltä, että päivistä loppuvat tunnit kesken ja pimeää on aamusta iltaan. Kesällä ollut energiamäärä on hävinnyt, kuin tuhka tuuleen ja arki tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Koulussa ei tällä hetkellä suju mitenkään erityisen kiitettävästi ja en malta odottaa joululomaa, jolloin pääsee taas irtautumaan koulukirjojen parista!

Pikkuhyppyjä Vermut-ponin kanssa pari kuukautta sitten.
(c)Aino

Nyt, kun eksyin arjesta puhumaan, niin voisin selventää tännekkin hieman, että miltä tämän hetkinen arkeni näyttää.
Käyn päivittäin tietenkin koulua ja se tuppaa syömäänkin suurimman osan ajastani. Kokeita on taas tullut hirveänä ryöppynä päälle ja vielä olisi aikamoinen urakka edessä ennen, kuin pääsee lomille.
Hevostelu on suhteellisen vähäinen, mutta ehkä tulevaisuudessa elämäntilanteen salliessa sekin lisääntyy?
Tällä hetkellä ratsastan joka torstai perustunnilla, jossa ratsuina minulla toimivat aikalailla laidasta laitaan Wiknerin asukkaat. Lisäksi aina torstaisin listalla on suosikkipoikieni, Romeon ja Ismon hoito!
Jokatoinen maanantai onkin sitten esteintensiivitunti, jossa ratsastan Ismolla. Maanantaisin on myös toinen hoitopäiväni Ismolle ja Romeolle. Eli minut näkee tallilla yleensä maanantaisin ja torstaisin.
Ja tietty välillä, kun aikataulut sallivat piipahdan muinakin päivinä Wiknerin nurkissa.

Ahh, ikävä näitä t-paita kelejä!
(c)Karoliina

Itse olen jo aivan joulutunnelmissa, ja se nostattaakin ehkä hieman fiilistäni kaiken tämän sateen ja pimeyden keskellä. Kyllä tässä tulee huomattua, kuinka kesääkin tuppaa kaipaamaan. Ehkä eniten kaipaan kuitenkin sitä valoa ja lämpöä, sekä kauniita hellepäiviä tallilla.

Laukkailua Puhin kanssa lopppukesältä.
(c)Aino

(c)Maiju

Tämäkin kesäloma vain hujahti alta ennätysvauhdilla ja yhtäkkiä sitä huomasikin jo istuvansa koulunpenkillä. Loman parhaimpia hetkiä olivat ehdottomasti kuvankauniit leiripäivät Wiknerillä!

Se olikin aikamoinen leiri, sillä sen lopulla pääsin ensimmäistä kertaa Ismon selkään ja yhteinen matkamme lähtikin siitä liikkelle. Lisäksi yksi parhaimmista hevosmuistoistani tulee juurikin tältä leiriltä. 

Viimeisen leiripäivän aamuna oli luvassa maastoilua ja toivomani mukaan sain alleni Romeon! Hetken mielijohteesta heitin satulan sivuun ja päätin lähteä ilman sitä seikkailemaan Wiknerin puskiin. 

Maaston mahtavin hetki oli ehdottomasti se, kun saavumme avaralle pellolle, jota ympäröivät kauniit metsät ja taka-alalla pilkotti Ratsutila Wiknerin miljöö.

Hetken kävelyn jälkeen nostimme laukan ja kirmasimme pellon toiseen päähän kovassa vauhdissa harjat hulmuten. Siinä kohtaa pakahduin täysin onnesta, sillä mikään ei voisi olla juuri paremmin; Olen lempiponini selässä, jossa voin unohtaa kaikki maailman murheet ja tuntea olevani vapaa. 

Kaviot kopisevat pellon koppuraista pohjaa vasten, auringon porottaessa kirkkaana taivaalla ja jätämme taakse suuret laitumet, joissa nuoremmat hevoset katselevat peräämme hirnuen. Linnut visertävät kauniita laulujaan ja on kerrassaan täydellinen kesäpäivä Wiknerillä. Itsessään vain se tunne, jonka sain ollessani täysin Romeon "iholla" oli aivan uskomaton! Silloin tuntui, kuin olisin ollut Romeon kanssa yhtä.

Kuva leirin yhdeltä estetunnilta, jonka menin Annie-ponilla.
(c)Annastiina

(c)Annastiina

 Nyt kuitenkin viime kesä kulkee taas muistoissa ja ei auta muuta, kuin odotella ensi kesälomaa, joka tuo tullessaan varmasti taas paljon heppailua!
Jospa palataan hetkeksi vielä tähän päivään? Tässä kuussa olisi edessä vielä yhdet estekisat, joihin aikomuksena olisi toivoa Ismoa. Luokasta ei sitten taas ole hajuakaan, sillä niiden kanssa on aikamoinen ristiriita meneillään. Ismon kanssa hyppääminen helpottuu, kun esteet nousevat, sillä silloin herra tajuaa ehkä nostaakkin jalkojaan, eikä ajattele kaikkia esteitä maapuomeina. 70cm luokka olisi juurikin sen takia kiva päästä menemään, jotta Ismon kanssa pääsisi ottamaan ihan kunnon hyppyjä, jotka eivät tulisi kokoajan hirveän pohjaan. Ongelmana on vain se, että kisat ovat seuramestaruudet ja ainoa mestisluokka, johon olen sopivan ikäinen, on 60cm. Eli tässä pitäisi valita kisaako mestaruudesta hieman pienemmillä esteillä, vai laajentaako kisakokemusta ja keskittyy enemmän hyvän radan ratsastamiseen.
Kisoista lisää juttua, kun kuviot ovat varmistuneet!

Leirillä pääsin yhdellä tunnilla kokeilemaan kahta uutta asiaa;
 Poloxia ja Adel-heppaa. Hauskaa oli!
(c)Annastiina

Polox ylitti kyllä odotukseni täysin ja ei olisi pahitteeksi
päästä kokeilemaan lajia joskus toistekin!
Tosin siinä on oma jujunsa, sillä esim.ohjaaminen
 tapahtuu vain yhden käden avulla.
(c)Annastiina

Aika kuvapainoitteinen postaus taas tähän väliin! Nyt kuitenkin olisi aika lopetella tämä tältä erää ja siirtyä takaisin nykyhetkeen näistä kesän kuvista.
Lisäksi, olisi mukava keräillä teiltä lukijoilta postausideoita varastoon, eli ihan vapaasti vaan heittelemään ideoita kommentteihin!

-Juuli

Villuvarsasta suoraan satulaan

Nyt olisi taas hetken mielijohteen ansioista luvassa "kysymyksiä ja vastauksia" postaus!

Laitoin instagramiin kuvan, jonka kommentteihin sai jättää hevosaiheisia kysymyksiä, ja jonkin verranhan niitä tulikin. Jotta postaus ei veny hirmuisen pitkäksi, niin eiköhän mennä itse kysymyksiin?

Lempi shetlanninponi Wikneriltä? -Harmillisesti itse olin jo Wiknerillä aloitettuani liian iso kokoinen shettiksille, joten en niiden kanssa ole sen koomin päässyt puuhaamaan. Mutta lempiponi näin näkemäni perusteella on ehdottomasti pieni ja pyöreä Sampo!

Syötävän suloinen Sampo!
(c)Sofia

 Miten pääsit aloittamaan ratsastuksen? -Monia vuosia olin ollut totaali heppahullu ja aktiivinen Villivarsa-lehden lukija, mutta silloin en vielä ajatellut haluavani itse hevosen selkään. Kuitenkin sitten 2012 kesällä sain varsinaisen ratsastuskuumeen, jonka seuraksena monien vaatimusten ja anelujen jälkeen pääsimme vanhempien kanssa yhteisymmärrykseen ratsastuksen suhteen. Samaisena kesänä löysimmekin mökiltämme aivan parin minuutin automatkan päästä ratsastuskoulun, Nygårdin tallin! Sinne suuntasin sitten talutustunneille ja aloitin varsinaisesti ratsastamaan.

Top 5 lempparia wikneriltä? -Apua, tämä on vaikea kysymys! Ensimmäisenä tulee tietenkin Romeo ja vahvana kakkosena Ismo. Tykkään niin tasavertaisesti kaikista, että en osaa ollenkaan asetella niitä järjestykseen...Taidan skipata tämän kysymyksen, liian hankalaa!


Lempi hevosrotu? -Varmaankin Eestinhevoset vievät sen ykköspaikan!

Kauanko olet hoitanut Romeota? -Sen hoitamisen aloitin 5.1. 2016, eli nyt tässä vajaan kahden kuukauden päästä tulee kaksi-vuotta täyteen.

Itse stara, Romeo.
(c)Aino

Kauan olet ratsastanut aktiivisesti? -Vähintään kerran viikossa olen käynyt 2014 syksystä lähtien, eli nyt vähän päälle kolme-vuotta.

Mikä on parasta Romeossa? -Oi voi, Romeosta löytyy niin paljon hyviä (ja huonoja) puolia, että valinnasta tulee vaikea! Ehkä kuitenkin se, että poni kuvastaa hirmuisesti itseäni. Se on aika hupaisaa,  kun huomaa miten poni heijastaa omaa fiilistäni. Esimerkiksi, kun tulen iloisena karsinaan ja harjatessa höpöttelen lempeästi omiani=Romeo nuuhkii taskujani innoissaan ja korvat hörössä tunkee päätään syliin. Sitten taas, kun astelen karsinaan rankan koulupäivän jälkeen ärtyisänä ja alan äkkipikaisin liikkein varustamaan=Romeo luimii ja näyttää nyrpeää naamaa.

Tärkein hevosmuisto? -Tämä on paha! Nyt puhutaankin tärkeimmästä muistosta...hmm. Varmaankin se, kun Romeota edeltävä lempihevoseni, Tenor oli 2015 kesäloman aikana lähtenyt Wikneriltä pois, vietämään eläkepäiviänsä maaseudulle rauhaisan omakotitalon pihaan täysin tietämättäni. Vasta tuntien alettua sain kuulla, että Tenor oli lähtenyt. Olin aivan surun murtamana monia päiviä ja mietin ainoastaan sitä hetkeä, kun viimeisen tunnin jälkeen hoidin Tenorin huolimattomasti pois, enkä hyvästellyt sitä kunnolla ennen lomille lähtöä. Edelleen herkistyn Tenorin kuvia katsellessa... No mutta sitten jonkin ajan päästä päädyimme juttelemaan tallinomistajan kanssa Tenorista ja hän tarjoutui jakamaan ponin asuinpaikan osoitteen, jotta voisin mennä sitä salakavalasti moikkaamaan jos uudelle omistajalle vain sopii. Kesän lopulla ajoimmekin äidin kanssa Tenoria katsomaan. Heti autosta poistuttuani näin papparaisen mutustelemassa vehreää ruohoa suurella laitumella. Sen reunustalla pilkotti suloinen pienitalli ja viereisessä aitauksessa seisoskeli pyöreähkö valkoinen shetlanninponi. Hetken päästä en pystynyt enää pidättelemään tunteitani, ja purskahdin itkuun. Itkin osittain kuitenkin onnesta, sillä Tenor oli päässyt niin ihanaan paikkaan asumaan elämänsä loppuun asti. Itse pääsi sitten vielä omistajan kanssa käydyn juttutuokion jälkeen reiluksi tunniksi oleskelemaan Tenorin seuraan laitumelle. Harjailin ponia sen vaeltaessa laitumenreunaa pitkin ja yksinkertaisesti vain nautin siitä hetkestä. Ennen lähtöä annoin mitä suurimman halauksen Tenorille ja sanoin hyvästit. Olen kiitollinen, että sain yhden rakkaimman hevosystäväni hyvästellä noinkin hyvin.

Pikku Juuli ja kyllästyneen näköinen Tenor, 2015 toukokuussa.

Miksi juuri Romeo ja Ismo? -Romeon kanssa matka tähän päivään asti on ollut mutkikas ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ponissa on vain sitä jotakin erikoista, mitä kaikissa muissa ei ole. Lisäksi aijemman vastauksen mukaan; Romeo kuvastaa niin paljon itseäni ja sen kanssa on pitkän viha-rakkaussuhteem jälkeen syntynyt hyvin erityinen side, että en ponista voisi luopua millään hinnalla! Onhan Romeo myös aikamoinen opettaja ollut, etenkin ratsastuksen puolella.
Ismo taas valtasi sydämmeni ensi silmäyksellä. Ruunan ryhdikäs kroppa ja upeat askeleet ovat vain niin lumoavia, että eihän siitä voi olla tykkäämättä! Ismo on myös juuri sellaisen "unelmahevosen" näköinen, josta saa jo pelkän ulkonäön perusteella täydellisen mielikuvan korkeatasoisesta estetykistä! Lisäksi se oli hevonen, jonka ajattelin olevan itselleni vain ikuinen haave, sillä koin olevani liian alhaisella tasolla ratsastuksen suhteen, että pääsisin koskaan noinkin vaativan ja hienon hevosen selkään. Onhan Ismolla vielä kaiken lisäksi aivan ihana luonne!

Miksi aloitit juuri Wiknerillä, mikä on siellä parasta? -En oikeastaan tiedä miten juuri Wiknerille päädyin, osittain se on sattumaa! 2014 syksyllä etsimme netistä äidin kanssa talleja, joilla voisin mahdollisesti jatkaa harrastamista ja aloittaa kerran viikossa käymään tunneilla. Ratsutila Wikner vain ponnahti kaikien tallien seasta esiin ja itse jo kuvien perusteella päätin, että tuonne menen! Sen jälkeen vain tupsahdin tallinpihaan ja elämäni Wiknerillä alkoi. Parasta Wiknerissä on varmaankin yleisfiilis, joka huokuaa joka paikassa. Aina sieltä löytyy se positiivuus ja ystävällisyys, jotka luovat tallille aika hyvän maineen. Lisäksi suurimman vaikutuksen tekee varmasti ainutlaatuinen tallinomistaja!

Parasta Ismon ratsastamisessa? -Ehkäpä se, että Ismon saa aika helposti kuuntelemaan. En meinaa nyt sitä, että aina se tottelee jokaista apuania, vaan itsessään sitä kontaktia, jonka Ismoon saa! Onhan Ismon kanssa omat haasteensa sen suuren koonsa takia, mutta kaikinpuolin upea heppa on!

Kuva ensimmäiseltä esteintensiivitunnilta Ismon kanssa. Klassinen kevennys
könötys meneillään, mutta mitäs pienistä, tuossahan me olimmekin estetunnilla vetämässä alkuverkkaa!
(c)Annastiina

Mikä on oma vahvuutesi ratsastuksessa? -Tätä kysymystä osasinkin odottaa, ja kauhulla! Olen niin paha perfektionisti ja en osaa kehua itseäni lainaakaan, joten tähänkin on hyvin vaikea sanoa mitään...Taidanpa hieman ilkeästi jättää tämänkin välistä!

Ensimäinen hevonen/poni, jolla ratsastit? -Ensimmäisen ratsastustuntini menin Nygårdin tallin Viki ponilla, mutta jos Wiknerin asukkaista puhutaan, niin Rosis oli ensimmäinen, jonka selkään pääsin.

Minä ja Rosis, ensimmäisellä tunnilla 2014.

Koulu vai esteet? -Itse olen niin tasavertaisesti koulu- ja esteratsastaja, etten pysty valitsemaan kumpi on mieleisempää, mutta sanotaanpa vaikka, että tällä hetkellä kouluratsastus on vahvemmalla alalla.

Minkälainen on unelmiesi hevonen? -Unelmahevonen on mielikuvitukseni tuottama täysin musta, kiiltävän turkin omistama ori, jolta löytyy pienehkö tähti paksun otsatukan alta. Tämän hevosen kanssa oltaisiin korkean tason koulu- ja esteratsukko! Jos taas pitäisi sanoa jo olemassa oleva unelmahevonen, niin varmasti Ismo olisi juuri sellainen.

Mitä hevosia haluaisit päästä testaamaaan Wiknerillä, joilla et ole vielä koskaan mennyt? -Tällä hetkellä haluaisin kavuta Jollen tai Cassun selkään, ne ovat itselle vielä täysin tuntemattomia hevosia!

Kuka oli ensimmäinen hevonen, jolla laukkasit? -Nygårdin tallin Viiger!

Oletko koskaan mennyt Wiknerillä asuvalla Myyllä, Harmonylla, Hannilla tai Gazellella? -Kasvoin niin nopeasti Wiknerillä aloitettuani, että en ehtinyt paljoa welsheillä mennä.sitten taas, kun olisin ollut vielä sopivan kokoinen, niin taitoni eivät kyseisiin poneihin riittänyt. Kuitenkin viime kaudella pääsin leikkitunnilla pariksi minuutiksi Hannin selkään sekä sitten 2017 kesäleirillä menin ensimmäisen ja viimeisen tuntini Gazellella!

Lempi hevosesi/ponisi, kun aloitit Wiknerillä? -Ehdottomia lemppareita olivat Buffalo ja Rosis.

Buffalo-poni laiduntamassa.
(c)Maiju

Lempi hevonen jos Wiknerin asukkaita ei lasketa? -Apua, onpa vaikeaa! Itse en juurikaan koskaan pääse muiden hevosten selkään, niin eipä niitä heppatuttuja sen kummemmin ole. Joudun tämänkin skippaamaan, sillä en yksinkertaisesti keksi vastausta!

Hevonen, joka on opettanut sinulle paljon? -Jokainen hevonen opettaa eri asioita omalla tavallaan, mutta varmasti Romeo on yksi suurimmista opetusmestareista!

Haluaisitko tulevaisuudessa hevosammatin? -No kyllähän sellainen olisi mukava! Tosin mistäs sitä tietää jos innostun jostain muusta ammatista tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä hevosammatti olisi haaveena.

Paras asia Ismossa?  -Niitä on monia! Varmankin se, että ruuna omistaa hirmu kivan luonteen.

Huhhuh, venyihän tämä postaus kuitenkin melko pitkäksi, vaikka jätin suuren määrän kysymyksiäkin pois. No, toivottavasti tämä postaus antoi vastauksia teidän kysymyksiinne. Jos jokin vielä askarruttaa, niin kommenttia saa heittää!

-Juuli

Kuka olen, mitä teen ja mikä on Tyylipisteitä blogi?

Huhhuh, tässä sitä nyt mennään taas! "En kyllä koskaan perusta blogia, liian puuduttavaa ja aikaa vievä puuhaa." -Jaa, no mitäs kummaa tämä sitten on?

Kyseessähän on upouusi blogi, Tyylipisteitä! Täällä ruudun toisella puolella blogia ylläpitää 03 syntynyt tyttö, Juuli Espoon perukoilta. Jo iät ja ajat olen pyöritellyt päässäni ajatusta omasta blogista ja itseasiassa 2016 alkupuolella perustinkin ensimmäisen blogini. Tosin sen elämänkerta jäi hieman lyhyeen, sillä innostus ja ideat loppuivat kesken. Lisäksi silloin en itse ollut kovin perehtynyt blogi maailmaan, taikka hallinnut kirjoitustaitoja.
Nyt koen olevani "valmis" uuteen yritykseen ja toivon mukaan tämä homma pysyisi pystyssä kauemmin. Motivaatioita pursuaa joka suunnasta ja ideoita löytyy sitäkin enemmän! Tietenkin vain tekemällä kehittyy, joten enköhän minäkin ajan kuluessa pääse jyvälle?

Minä ja ensimmäinen hoitoponini Romeo 2017 kesän lopulla.
(c) Maiju

Tyylipisteitä blogi on siis pitemmittä puheitta hevosblogi, jonne ilmestyy epäaktiivisen aktiivisesti kaikenlaisia postauksia maan ja taivaan väliltä. Bloggaajan elämä on aina kiehtonut kovasti ja jos tämä nyt tästä etenee johonkin suuntaan, niin tarkoitus olisi siirtyä videopostausten parissa myös vloggaaja puolelle!

Totinen ratsukko kesäleirin estekisoissa. Kuvassa siis minä ja toinen hoitohevoseni Ismo!
(c)Annastiina

Tämä kuuluisa "ensimmäinen postaus" alkaa olemaan pikku hiljaa purkissa, joten eiköhän heitellä heipat ja siirrytä odottelemaan ensi postausta! Jos jokin asia jäi pääkoppaaasi kummittelemaan, niin kysy rohkeasti. Tietenkin kaikkea muutakin kommenttia saa laittaa tulemaan ja vielä ennen postauksen loppua muistuttelen, että ylempää löytyvät erilliset sivut, jotka pursuavat tietoa minusta ja blogin varsinaisista päätähdistä, käy ihmeessä tsekkaamassa!

-Juuli