Kesän energiaa kaipaillen...

Postauksen nimen mukaisesti "kesän energiaa kaipaillen". Syksy hujahti alta, illat pimenivät yhtäkkiä aivan säkkipimeiksi ja talvi kolkuttaa jo ovella.
Monille tämä tarkoittaa masennusta ja suurta väsymyksen määrää. Itse tykkään etenkin talvesta, mutta vain jos maata koristaa paksu lumipeite ja hengitys höyryää kirpsakassa pakkasilmassa. Turha loska ja ikuiset vesisateet saisivat häipyä kiitos...

Kuvassa minä ja Patsy alkusyksyllä,
hieman sateisissa tunnelmissa kävelimme talliin.
(c)Aino

Kesäisin on aina erityisen paljon energiaa ja voimaa tehdä vaikka mitä! Nyt tuntuu siltä, että päivistä loppuvat tunnit kesken ja pimeää on aamusta iltaan. Kesällä ollut energiamäärä on hävinnyt, kuin tuhka tuuleen ja arki tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Koulussa ei tällä hetkellä suju mitenkään erityisen kiitettävästi ja en malta odottaa joululomaa, jolloin pääsee taas irtautumaan koulukirjojen parista!

Pikkuhyppyjä Vermut-ponin kanssa pari kuukautta sitten.
(c)Aino

Nyt, kun eksyin arjesta puhumaan, niin voisin selventää tännekkin hieman, että miltä tämän hetkinen arkeni näyttää.
Käyn päivittäin tietenkin koulua ja se tuppaa syömäänkin suurimman osan ajastani. Kokeita on taas tullut hirveänä ryöppynä päälle ja vielä olisi aikamoinen urakka edessä ennen, kuin pääsee lomille.
Hevostelu on suhteellisen vähäinen, mutta ehkä tulevaisuudessa elämäntilanteen salliessa sekin lisääntyy?
Tällä hetkellä ratsastan joka torstai perustunnilla, jossa ratsuina minulla toimivat aikalailla laidasta laitaan Wiknerin asukkaat. Lisäksi aina torstaisin listalla on suosikkipoikieni, Romeon ja Ismon hoito!
Jokatoinen maanantai onkin sitten esteintensiivitunti, jossa ratsastan Ismolla. Maanantaisin on myös toinen hoitopäiväni Ismolle ja Romeolle. Eli minut näkee tallilla yleensä maanantaisin ja torstaisin.
Ja tietty välillä, kun aikataulut sallivat piipahdan muinakin päivinä Wiknerin nurkissa.

Ahh, ikävä näitä t-paita kelejä!
(c)Karoliina

Itse olen jo aivan joulutunnelmissa, ja se nostattaakin ehkä hieman fiilistäni kaiken tämän sateen ja pimeyden keskellä. Kyllä tässä tulee huomattua, kuinka kesääkin tuppaa kaipaamaan. Ehkä eniten kaipaan kuitenkin sitä valoa ja lämpöä, sekä kauniita hellepäiviä tallilla.

Laukkailua Puhin kanssa lopppukesältä.
(c)Aino

(c)Maiju

Tämäkin kesäloma vain hujahti alta ennätysvauhdilla ja yhtäkkiä sitä huomasikin jo istuvansa koulunpenkillä. Loman parhaimpia hetkiä olivat ehdottomasti kuvankauniit leiripäivät Wiknerillä!

Se olikin aikamoinen leiri, sillä sen lopulla pääsin ensimmäistä kertaa Ismon selkään ja yhteinen matkamme lähtikin siitä liikkelle. Lisäksi yksi parhaimmista hevosmuistoistani tulee juurikin tältä leiriltä. 

Viimeisen leiripäivän aamuna oli luvassa maastoilua ja toivomani mukaan sain alleni Romeon! Hetken mielijohteesta heitin satulan sivuun ja päätin lähteä ilman sitä seikkailemaan Wiknerin puskiin. 

Maaston mahtavin hetki oli ehdottomasti se, kun saavumme avaralle pellolle, jota ympäröivät kauniit metsät ja taka-alalla pilkotti Ratsutila Wiknerin miljöö.

Hetken kävelyn jälkeen nostimme laukan ja kirmasimme pellon toiseen päähän kovassa vauhdissa harjat hulmuten. Siinä kohtaa pakahduin täysin onnesta, sillä mikään ei voisi olla juuri paremmin; Olen lempiponini selässä, jossa voin unohtaa kaikki maailman murheet ja tuntea olevani vapaa. 

Kaviot kopisevat pellon koppuraista pohjaa vasten, auringon porottaessa kirkkaana taivaalla ja jätämme taakse suuret laitumet, joissa nuoremmat hevoset katselevat peräämme hirnuen. Linnut visertävät kauniita laulujaan ja on kerrassaan täydellinen kesäpäivä Wiknerillä. Itsessään vain se tunne, jonka sain ollessani täysin Romeon "iholla" oli aivan uskomaton! Silloin tuntui, kuin olisin ollut Romeon kanssa yhtä.

Kuva leirin yhdeltä estetunnilta, jonka menin Annie-ponilla.
(c)Annastiina

(c)Annastiina

 Nyt kuitenkin viime kesä kulkee taas muistoissa ja ei auta muuta, kuin odotella ensi kesälomaa, joka tuo tullessaan varmasti taas paljon heppailua!
Jospa palataan hetkeksi vielä tähän päivään? Tässä kuussa olisi edessä vielä yhdet estekisat, joihin aikomuksena olisi toivoa Ismoa. Luokasta ei sitten taas ole hajuakaan, sillä niiden kanssa on aikamoinen ristiriita meneillään. Ismon kanssa hyppääminen helpottuu, kun esteet nousevat, sillä silloin herra tajuaa ehkä nostaakkin jalkojaan, eikä ajattele kaikkia esteitä maapuomeina. 70cm luokka olisi juurikin sen takia kiva päästä menemään, jotta Ismon kanssa pääsisi ottamaan ihan kunnon hyppyjä, jotka eivät tulisi kokoajan hirveän pohjaan. Ongelmana on vain se, että kisat ovat seuramestaruudet ja ainoa mestisluokka, johon olen sopivan ikäinen, on 60cm. Eli tässä pitäisi valita kisaako mestaruudesta hieman pienemmillä esteillä, vai laajentaako kisakokemusta ja keskittyy enemmän hyvän radan ratsastamiseen.
Kisoista lisää juttua, kun kuviot ovat varmistuneet!

Leirillä pääsin yhdellä tunnilla kokeilemaan kahta uutta asiaa;
 Poloxia ja Adel-heppaa. Hauskaa oli!
(c)Annastiina

Polox ylitti kyllä odotukseni täysin ja ei olisi pahitteeksi
päästä kokeilemaan lajia joskus toistekin!
Tosin siinä on oma jujunsa, sillä esim.ohjaaminen
 tapahtuu vain yhden käden avulla.
(c)Annastiina

Aika kuvapainoitteinen postaus taas tähän väliin! Nyt kuitenkin olisi aika lopetella tämä tältä erää ja siirtyä takaisin nykyhetkeen näistä kesän kuvista.
Lisäksi, olisi mukava keräillä teiltä lukijoilta postausideoita varastoon, eli ihan vapaasti vaan heittelemään ideoita kommentteihin!

-Juuli