torstai 16. marraskuuta 2017

Liekehtivä taivas -kenties myös poni?

Toiveiden mukaan luvassa olisi postausta ratsastustunnilta ja tallifiiliksistä!

Auringon laskiessa taivaanranta värjäytyi kultaiseksi ja yllä olevat pilvet hohtivat pinkkeinä, kun suuntasin nokkani taas tallille.
Auton ajaessa pihaan, ikkunasta näkyi Ratsutila Wiknerin kaunis piha, jonka iltapäivän viimeiset auringonsäteet kultasivat aivan suoraan jonkin satumaailmasta tulleen taian omaisen tallin näköiseksi!
Edessä olisi taas yksi heppatäyteinen iltapäivä! Tallille tullessani tallustelin oitis hoitajien huoneeseen viemään painavia kantamuksani ja siitä jatkoinkin kameran kanssa yksityistallia kohti, jossa Ismo odotteli kyllästyneen näköisenä. Vetäisin ruunalta loimen pois ja nakkasin upouuden riimun päähän. lähdimme Ismon kanssa tallin taakse käppäilemään ja räpsimään yhteiskuvia.
Ja todella kivojahan niistä tulikin! Harmillisesti aurinko pilkotti enää pienesti puiden lomasta, eivätkä pienimmätkään pilkahdukset yltäneet kuviin.


Hurjaa menoa, yhdellä kädellä taluttaen!
(c)Aino



Ismo oli kovin innoissaan pihattoponien tarhalla.
(c)Aino
Kuvailun jälkeen palasimme ruunan kanssa talliin ja tämän jälkeen puunasinkin kunnolla puhtaaksi. Harjasin monella eri harjalla turkin kiiltäväksi, putsasin kaviot viimeisiä hiekanjyviä myöten puhtaiksi ja selvittelin harjaa ruiskepullon kera.
Ismo suorastaan nautti moisesta huolenpidosta ja näytti nukahtavan jo alkuun. Tosin jälleen hoitolaukussani oli jotakin maailmaa mullistavaa, joka kiinnitti unisen Ismon huomion. Ruuna innostui taas tunkemaan päänsä kassin pohjalle, ilmeisesti olettaen, että sieltä löytyisi ruokaa? Kassi parka sai aikamoisen kohtelun, kun Ismo päätti ottaa siitä kiinni ja viskoa ylösalaisin ympäri karsinaa...Siinä sitten taas keräiltiin kaikkialta löytyviä harjoja, sukia ja kaviokoukkuja.

Seuraavaksi astelin ponitalliin hilpeän Romeo-ponin luo ja edessä vielä olikin sen hoito!
Poni oli taas ihmeellisen iloisella tuulella ja tonki taukoamatta taskujani jos niistä olisi sattumalta löytynyt herkkuja. Hoidin Romeon yhtä perusteellisesti läpi ja lähtiessäni heitin pari herkkupalaa palkkioksi hyvästä käytöksestä.      

Lisää komeaa Ismoa!
(c)Aino
Nyt kun molemmat pojat oli hoidettuna, edessä olikin jo tuntiratsun kuntoon laitto! Yllätyksenä sain tunnille tallin uusimman tulokkaan, Jollen. Kyseessä on siis kuusivuotias nuorukainen, joka ei ole Wiknerillä ollutkaan, kuin vasta reilu pari viikkoa tunneilla. Jolle osaa perusasiat toimii aika näppärästi, mutta on aika herkkä etenkin pohkeiden antamien apujen kanssa ja kokemattomuutensa takia sen kanssa pitää työstää kaikkea.
Nuori ponihan se vielä on ja siitä syystä sillä on omat haasteensa, mm.laukannostot ja itse laukan ylläpitäminen. Itse olin Jollea pari viikkoa sitten toivonut tunnille, mutta en uskonut sitä saavani, sillä en kokenut (en kyllä edelleenkään koe tasoani tarpeeksi korkeaksi) olevani tarpeeksi osaava noin nuorelle hevoselle. No näinhän tässä kävikin ja pääsin keikkumaan Jollen selkään!
Suloinen Jolle omistaa hieman erikoisemman värityksen.
(c)Aino

Ratsastaja on tässä harvinaisen hukassa olevan näköinen...Istunta on ikuinen työmaa!
(c)Aino
Alkutunnista Jolle oli aika kivasti pohkeen edessä, mutta ensimmäisten ravien kohdalla tulivatkin jo ensimmäiset ongelmat. Ponin kanssa piti olla samanaikaisesti rento, mutta tomera, eikä saanut jäädä yhtään junnaamaan pohkeilla. Itse olen välillä aika vahva avuiltani ja Jolle kyllä sakotti kunnolla aina, kun mokailin.
Ensimmäisissä laukannostoissa ilmeni taas liian jämäkkien pohkeideni haaste ja nostoissa ponilla lensikin perä! Laukkailimme hetken ympyröillä, jotta Jolle pysyisi kontrollissa. Poni oli hirmu vauhkona menossa eteen, eikä sen koomin piitannut selässä hytkyvästä ratsastajasta. Laukan ylläpitäminen kävikin sitten hankalaksi suoralla uralla, enkä itse ollut ollenkaan tarpeeksi nopea avuiltani, joten Jolle odotetun mukaan heitti takaisin raville.
Tunnilla teimme harvinaisen simppeleitä ja rentoja juttuja. Verkkailimme kaikissa askellajeissa, teimme siitymisiä ja hölkkäilimme aikalailla itsenäisesti etenkin alussa. Itse 3/4 ajan tunnista hain Jolleen tuntumaa ja yritin epätoivoisesti hoksailla miten poni toimii, hankalaksi kyllä taas kävi!
Käynti-ravisiirtymisissä tuli useita hyviä pätkiä ja Jolle alkoi rauhoittumaan. Tosin välillä se tuppasi jäämään pohkeen taakse ja siirtymiset raviin jäivät hitaiksi.
Hetken kuluttua koin pienen "ahaa" hetken ja löysin oikeanlaisen tuntuman Jolleen, jonka avulla pystyin työstämään poni pyöreämmäksi. Siirtymiset alkoivat pienen junnailun jälkeen sujumaan ja Jolle tuntui pätkitäin todella hyvältä, nautin!

Ensimmäiset laukat olivatkin aika vauhdikkaita ja ratsastaja suurinpiirtein heilui vain mukana...
(c)Aino

Jolle alkoi siirtymisten jälkeen pyöristämään selän linjaansa ja oli oikein hieno!
(c)Aino

Hölkkäilyravien jälkeen otettiin lisää laukkaa, mutta tällä kertaa ympyröillä.
Jolle oli tällä kertaa paljon parempi ja alkutunnin työstäminen taisi lopulta tuottaa jonkin sortin tuloksia.
Oikeaan kierrokseen nostot olivat edelleen aika hypähteleviä ja laukka aikamoista juoksemista. Jollea en saanut lainkaan koottua laukassa ja sen takia poni rikkoikin raville tässä kierroksessa useasti. Hienosti se kuitenkin nosti laukat aina uudelleen!
Vasen kierros oli koko tunnin helpomman tuntuinen, mutta Jolle kulki kaarteissa edelleen ihmeellisenä banaanina, kun en itse ollut tarpeeksi tomera ulkoapujen kanssa. Laukannostot onnistuivat tähän suuntaan todella hienosti, kun verrataan alkutunnin säätöihin ja ihmeellisiin loikkiin. Vasemman laukan kanssa oli jostain syystä helpompi alkaa kokoamaan ja lisäämään tempoa. Tähän suuntaan ei sitten tullutkaan, kuin yksi rikko raville oman mokani takia. 
Jolle alkoi itsekkin rentoutumaan vasemmassa kierroksessa ja hoksasi, että niitä takajalkojakin voi käyttää hyvänään! Poni rupesi toimimaan paljon näppärämmin ja kuunteli nopeammin apuja laukkojen jälkeen.
(c)Aino

Tomeran näköinen kouluponi, Jolle!
(c)Aino

Tunnin jälkeen astelin Jollen kanssa talliin pieni punoitus poskillani. Pitkästä aikaa tunnin jälkeen oli hyvä fiilis ja tuntui, että olisin oppinut paljon uutta. Näin varmasti asia onkin, sillä Jollen kanssa mitään ei saanut ilmaiseksi. Poni on sen verran kokematon, että sitä täytyy ihan huolella "kantaa" kroppansa kanssa ja yrittää työstää yhtenäiseksi. Jos suoranaisesti pitäisi fiilistä kuvailla, niin Jollen kanssa jokainen ruuminosa oli erillinen ja liikkuvainen. Kaikkea piti koota ja keräillä kasaan.
Kyllä tuo ratsastaminen tuntui taas aiva erilaiselta, kun vertaa siihen tuntumaan minkä saa vanhemmilla ja kokeemmilla hevosilla.
Tämä oli kyllä yksi opettavaisimmista tunneista kyllä hetkeen!

Jollen loppu hoitelun jälkeen lähdinkin kotiin ja tunnin aikana oli tullut aivan säkkipimeää. Kotimatkalla radion pauhatessa tutkiskelin kameranruudulta kuvia ja täytyy kyllä todeta, että Jollessa on paljon hyvää ainesta tulevaan ja se on jo nyt todella kiva poni ratsastaessa!

"Ismo, anna pusu!"
(c)Aino
Kokemus rikas päivä oli taas ja paljon tuli puuhattua heppojen kanssa.
Lisäksi mainitsen vielä tähän loppuun edellisen postauksen yhdestä aiheesta! Puhuin tulevista estekisoista, joihin toivoin Ismoa, muta luokka oli vielä hakusessa. Päätös on nyt tehty pitkän pohdinnan ja syvällisten keskustelun jälkeen,ja päädyin ilmoittautumaan 60cm luokkaan. Siinä voin ainoastaan kilpailla mestaruudesta, joten ajattelin, että miksi ei? Ensi kisoissa sitten 70cm!

Nyt hyviä päivänjatkoja, palaillaan!

-Juuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti