 |
| Romeo, "Rompom, Romppu, Romspa, Possu, Pallero..." |
liittyi elämääni varsinaisesti vasta 5.1. 2016, kun sain ottaa tallilta ensimmäisen hoitoponini. Oikeasti Romeoon pääsin tutustumaan jo 2014 lopulla astellessani ensimmäisen kerran Ratsutila Wiknerin suureen ja kauniiseen pihaan. Tällöin, ja siitä hetkestä vielä reilun vuoden eteenpäin Romeo oli inhokkiponini, jota koitin vältellä kaikin keinoin. Aina, kun tuntilistoissa oman nimeni vieressä luki "Romeo", saattoi minulta päästä jopa pieni epätoivon itku.
Romeon kanssa on vuosien varrella ollut aikamoinen viha-rakkaussuhde, sillä alkuaikoina poni oli yksi painajainen pienelle ja pelokkaalle ponitytölle. Silloin edes karsinan ovelle ei uskaltanut astua ilman taka-ajatuksia. Jo ovea avatessa kylmänhiki iski ja pään sisällä kaikuivat kysymykset "Mitä jos tuo taas näykkäisee? Entä jos se potkii?".
Vuosien vieriessä poni tuli kuitenkin päivä päivältä tutummaksi ja itse kehityin niin sisäisesti asenteeltani, kuin ulkoisesti taidoiltani. 2015 vuoden lopussa koitti hoitokurssin aika, jonka päätteeksi testin läpäisseenä sai toivoa itsellenni hoitoponia.
Kirkkaana pakkaspäivänä suuntasin tallille testiä tekemään ja pari päivää sen jälkeen sähköpostiin kilahti viesti "Olet läpäissyt hoitotestin ja antamasi toive toteutui, olet nyt Romeon hoitaja.". Siitä hetkestä lähtien on ponin kanssa kuljettu yhteistä matkaa!
Opin pikku hiljaa tuntemaan tämän pienen Eestinhevosruunan paremmin ja tajusin sen olevan aivan, kuin minä itse. Romeon kanssa ei kuitenkaan koskaan ole helppoa, sillä tämä reilu 140cm säkäinen poni kyllä jekkuja keksii ja huonon päivän tullessa näyttää erittäin selkeästi vahvan luonteensa. Romeo osaa olla välillä aikamoinen possu! Kaikinpuolin kyseessähän on erittäin mukava poni, joka on yksi parhaimmista opetusmestareista.
Romeon kanssa ei ikinä pääse sieltä mistä aita on matalin. Kaiken eteen pitää tehdä työtä ja silloin, kun kova työ tuottaa tuloksia, saa kyllä olla aika ylpeä! Romeolta ei löydy tämän virallisempaa nimeä, joten joka paikassa poni liikkuu nimellä "Romeo". Tosin lempinimiähän sillä on mielin määrin ja niitä tulee reippaaseen tahtiin keksittyä lisää! Poni on putkahtanut tähän maailmaan 2002 ja toivon mukaan painaa vielä monia vuosia eteenpäin.
 |
| Ishtar v.d. Zwartbleshoeve, "Ismolaattori, Jätti, Izmo, Ismoboy, Isma, Isu, Ishmael..." |
Ismoa katselin useasti sen mennessä tunneilla, ja tuumailin vain, että "En kyllä ikinä pääse tuon hevosen selkään, se on liian hieno ja vaativa itseni tasoiselle junnulle.".
2017 kesälomalla vietin sitten viikon Wiknerillä leireillen ja silloin päätin repäistä menemään. Viimeiselle tunnille ennen leirin estekisoja annoin toiveen ja muistan edelleen sen tunteen, kun perhoset alkoivat lentelemään mahassani ratsastuksenopettajan sanoessa "Kyllä se Ismo on hyvin mahdollinen toive!". Seuraavana päivänä kipitin talliin katsomaan sen päivän tuntilistoja ja huomasin, että iltapäivän estetunnin kohdalla luki "Juuli-Ismo". Sitä tunnetta ei varmasti tarvitse edes kuvailla?
Osasin kuitenkin jo aavistaa, että tunnista ei välttämättä tule helppoa, sillä ison kokonsa takia ruunalla on paljon massaa ja valtavat askeleet.
Leirin lähestyessään loppuaan sain Ismon ratsukseni vielä leirikisoihin ja fiilis sen kuin koheni!
Kesän jälkeen tunnit alkoivat normaalisti ja olin esteintensiivitunneille toivonut saavani Ismon ratsuksi. Ismo sitten ihmeen kaupalla annettiin oman toiveeni mukaan minulle vakioratsuksi ja siinä kohtaa en paljoa muuta ajatellut, kuin "Jes, tästä tämä lähtee!" . Ismo oli pitkään vain tämä kuuluisa "esteint.ratsu", mutta sitten syksyn tullen rohkenin tallinomistajalle puhumaan ja Ismo liittyi omaan hoitohevosporukkaani, eli ruunasta olikin tullut toinen hoitohevoseni 6.11. 2017!
Tämä kookas noin 165cm säkäinen komistus on kaikinpuolin upea otus, mutta sen kanssa kyllä haasteita riittää.
-Juuli
Tosi kiva teksti! Kirjotat jotenkin tosi sujuvasti ja niin ettei oo raskasta luettavaa :)
VastaaPoistaMukava kuulla, kiitos! ☺️
Poista