"Täyttä laukkaa eteenpäin uljas orini!"

Nyt on lomat lomailtu ja palasin perheeni kanssa takaisin Suomeen! Pakko kyllä tunnustaa, että tuo reilu 35 asteen lämpötila ero otti koville...Lentokoneesta astuessa naamalle pöllähti oikein mukava -15 asteen pakkastuuli, joka puri yllättävän kovaa! Juurihan sitä uiskentelin täydessä auringonpaisteessa palmujen alla. Saanko lähteä vielä viikoksi takaisin?...

Hiihtolomani vietin siis Kanarian saarilla, tarkemmin Lanzarotella. Lensimme sinne lauantai aamuna ja edessä oli sitten viikon mittainen irtiotto arjesta!

Viikkooni sisältyi oletetusti mielinmäärin uimista, syömistä ja auringonottoa, eikä ihme kyllä kertaakaan tullut ikävä Suomen paukkupakkasia! 

Lomailimme Puerto del Carmen nimisessä kaupungissa, jonne olimme varanneet viikoksi oman kämpän. Tällä (kin) kertaa pihalta löytyi ikioma uima-allas, sillä minun ja veljeni nykyisiin vaatimuksiin nähtävästi kuuluu private allas... -aika luksusta, eikö? 

Nenästä kiinni ja hyppy toiseen
ulottuvuuteen!

Viikkoni kului siis perheen parissa ja kerkesimme pari kertaa käymäänkin vähän kauempana! Yhtenä päivänä ajelimme saaren niin sanottuun "vanhaan kaupunkiin" ja toisena puskuttelimme sitten saaren toiseen päähän Teguiseen. Piipahdimme tietty myös melkein jokaisena päivänä omassa "koti kaupungissamme" syömässä tai muuten vain oleskelemassa. Mukaani tarttui koko reissun aikana vain yhdet kengät, siis mitä?! Yleensä olen varsinainen suurkuluttaja ja shoppailen ulkomailla ihan vain perjaatteen vuoksi (jep, kuulostaa erittäin fiksulta), mutta tällä kertaa investoin rahani vain yhteen asiaan. En kyllä voi kieltääkkän etteikö kyseiset kengät olleet hienot...Pakkohan ne oli ostaa, kun sattuivat sopivasti nenän eteen!

Jospa palaamme vielä aijemmin mainittuihin retkiin? 

Toisiksi viimeisimmälle päivälle sain puuduttavan googlailun jälkeen sovittua hevosvaelluksen, kun ihan sattumalta löysin naapurikaupungista täyttä toimintaa ylläpitävän tallin. Parin soiton jälkeen homma oli sovittu ja siirryin innolla odottamaan tätä aktiviteettia!

Perjantaina heräsin sitten tavallista aikaisemmin ja ponnahdin oitis pää kolmantena jalkana aamupala pöytään. Aurinko porotti kirkkaasti taivaalla ja lämmin tuuli silitteli nilkkoja. Kaukana häämöttivät massiiviset vuoret ja toisessa suuntaa näkyi kimalteleva valtameri. Täydellistä loma-aamua korosti vielä isän "hyvä" soittolista, joka pauhasi kaiuttimista ja kaikui ympäri taloa.

Pian oli viimeisetkin leivänmuruset ahmittu ja oli aika hypätä "ei niin professional" ratsastusvarusteet päällä autoon. Navigaattorin saattelemana kaarsimme hetken kuluttua vuorien juurella nököttävän tallin pihaan. Heti autosta astuttua nenään kaivautui hevosten kotoisa tuoksu ja fiilis oli mitä mahtavin! Tämän harmoninen hetki katkesi kuitenkin miltei tuota pikaa, kun pörröiset kamelinpojat alkoivat huutamaan selän takana. -Söpöjähän ne kyllä olivat, ei siinä mitään!

Hyvin innoissaan oleva
pikkuveli...

Lyhyen haahuilun jälkeen suuntasimme sitten tallia kohti, jonka edessä seisoskelivat jo valmiiksi varustetut hevoset. Silmänräpäyksessä olinkin huomaamattani jo hevosen selässä ja pienehkö jännitys kapusi niskan päälle. 

Minut oli nimittäin laitettu 4v orin, Delitin selkään ja edessä olisi yli kahden ja puolentunnin vaellus...Ennakkoluuloista huolimatta voin näin jälkikäteen sanoa, että ihan turhaan stressasin! Delit oli todella fiksu nuorukainen ja vaellus sujui täysin ongelmitta.

Itse vaellusta ei voi oikein kuvailla millään muulla sanalla, kuin "vau", ja sitähän se olikin! En kykene pukemaan muistojani tai kokemuksiani sanoiksi sitten millään. Tiivistettynä voin nyt kuitenkin mainita, että oli kerrassaan lumoava ja mieleenpainuva ratsastus. Laukkasimme useita kilometrejä täysin lumoutuneena vauhdinhuumaan, kiipeilimme jyrkkiä (ja ainakin kuskille erittäin pelottavia...) teitä pitkin, sekä piipahdimme vuorien välistä löytyvällä rannalla kahlaamassa! Eikä suinkaan unohdeta aivan uskomattomia vuorireittejä, joissa kirjaimellisesti ratsastimme korkeiden vuorien yli ihan "no problem" tyylillä...Huhhuh!

Vaellus urakoitiin sitten loppujen lopuksi vain kolmen
hengen voimin läpi, kun kolme muuta mukaan
ilmoittautunutta ei koskaan ilmestynyt paikalle

Ehkä maailman symppiksin
nuori ori, Delit.

Jos omistaisin astetta paremman keskittymiskyvyn ja kestävämmät hermot, voisin kirjoitella ihan huolella etenkin vaelluksesta, mutta asia ei harmillisesti ole niin. 

"Edessä häämötti loputon horisontti ja korviin kantautui kavioiden kopse. Kolme ratsukkoa laukkasi täyttävauhtia harjat hulmuten ja taakse jäi kauniisti kimalteleva meri. Hiekka kohosi valtavina pilvinä ilmaan, eikä ratsastajilla näyttänyt olevan aikomustakaan hidastaa vauhtia, vaikka suuret vuoret lähestyivät hetki hetkeltä, eikä pian olisi tietäkään jäljellä."-Tähän tyyliin voisinkin kirjoittaa jos vain jaksamus riittäisi. :D

Vaelluksen jälkeen kaikki raajat huusivat Hoosiannaa ja nimettömien välissä paukkuivat puhjenneet rakot. Olisi ehkä pitänyt napata hanskat mukaan? Takanapäin olis silti yksi parhaista hevoskokemuksista ja kaikista kivuista huolimatta palasin leveä hymy huulillani takaisin loma-asunnollemme!

Loppupäivän vietimme altaassa polskien ja musiikkia kuunnellen, -aivan kuten muinakin päivinä.

Iltahämärän tullen hyppäsimme viimeisen kerran autoon ja huristelimme kaupunkiin illastamaan. Tänä iltana päädyimme oikein mainioon kalaravintolaan, jossa itse kylläkin tilasin ikuisen tradition mukaan bolognese-annoksen...Hyvää oli!

Sitten koitti se inholla odotettu päivä, lauantai. Vietimme vielä viimeisen loma-aamun altaalla ja ahmimme mahat täyteen paikallisia churro-leivoksia. (Ovat muuten ihan järjettömän hyviä!) Hetken kuluttua täytyi kuitenkin pistää pillit pussiin ja lähteä viimeiselle ajelulle vuokra-automme kanssa. 

Reilu 10 minuuttia kerkesimme ajaa, kunnes olimme jo saapuneet lentokentälle ja täytyi heittää heipat Lanzaroten kuvankauniille maisemille ja lämpimälle ilmalle.

Seuraavat kuusituntia istuimme sitten lentokoneessa silmät ristissä ja luurit korvilla, eikä siinä mennytkään kauaa, kun laskeuduimme takaisin Suomeen.

Näistä katulampuista sain ihmeellisiä Lontoo-viboja...?

Löysimme melkein nimeni mukaan
nimetyn asuinalueen. Yksi "n" vain puuttuu...

Löysimme upean vanhan linnan,
joka oli ollut pystyssä 1500-luvulta saakka!

Tallikoira :D

Aikamoinen lomareissu siis takanapäin ja nyt tuntuu kyllä aika rajulta olla taas täällä lumen keskellä. Onhan tämä talvikin aivan ihanaa aikaa ja nyt tänne Etelä-Suomeenkin on saatu ihan kunnon talvi. Nyt siis toppavaatteet päälle ja pulkkamäkeen!

-Juuli

Täyden kympin poseeraus

"Pakkanen kiristyi huimaa vauhtia ja lumi narskui taukoamatta jalkojen alla. Hengitys nousi höyrynä ilmaan ja kevään ensimmäiset linnunlaulut soivat puiden lomasta. Pihaton nurkassa seisoskelivat pienet ja karvaiset ponit, ja tunnelma oli mitä täydellisin.

Kello lähestyi puoli viittä ja viimeiset auringon säteet hipoivat ratsutila Wiknerin kaunista tallipihaa.

Hetken päästä yksityistallin edustalle kipitti kolmen kopla ja kameran räpsäisyt kaikuivat peltojen reunoja pitkin. Pienen tovin päästä pyöreä Eestinhevos-ruuna vaihtui astetta kookkaampaan puoliveriseen ja lisää ikimuistoisia hetkiä tallentui kameran muistikortille."

Aikamoinen tallipäivä siis takana ja jäljelle jäivät upeat kuvat, sekä hyvin leppynyt mieli. Ajattelin nyt pyöräyttää pienen kuvapostauksen ennen hiihtoloman alkua, sillä lähdemme perheen kanssa Canarian lämpöön. Tästä syystä heppailuun tulee siis viikon tauko ja hiljenen somen puolella aika reippaasti. 

Mutta oikein hyviä lomia kaikille, nauttikaa ja sekoittakaahan unirytminne huolella! :D

Kaikki kuvat (c)Maiju 

Maailman söpöin Romeo! 

Ylväs Ismo.

Tämähän menisi ihan jo jostain
professional mallikuvasta!
 Ehkä haemme ruunien kanssa
johonkin heppalehden kanteen...? ":) 

Ja mitä olisikaan kuvapostaus ilman niitä "Nämä eivät koskaan päädy julkisuuteen"-kuvia? Olkaapa hyvät!

Poni taisi tulla päälle kenties? Näin sitä ollaan
ammatti hevoskuiskaaja.

Ismo; "Hei mitäs oikein luulet tekeväsi...?
 Minähän en mitään pusukuvia ota!"

"Ismo hei älä jyrää, jään alle!!!"

-Juuli

Koivet kohti taivaita

Viime viikot ovat hujahtaneet ennätysvauhtia alta ja hiihtoloma vain lähenee. Väsymys kapuaa niskan päälle entistä lujempaa ja vielä pitäisi kovasti yrittää tsempata viimeisten viikkojen läpi, jotta pääsee vaihtamaan asusteet kevyempään ja siirtymään Canarian lämpimään ilmastoon.

 Monien vuosien jälkeen olemme perheen kanssa saaneet kaavittua rahaa ulkomaan matkaa varten ja kohteena on jälleen kerran Canarian saaret, ahh! En malttaisi millään odottaa reissua ja sitä fiilistä jonka saa astuessaan lentokoneesta lämpimän ilman puhaltaessa kasvoille, kuin lehmän henkäys.
Ehkä tuon matkan odotuksen voisikin hyödyntää motivaattoriksi, jonka avulla jaksan kantaa itseni parin kouluviikon läpi? Sounds good!

Tässä viime viikkojen aikana arkeeni on tietenkin sisältynyt viimaisia pakkasiltoja tallin nurkissa ja epämiellyttävää ratsastelua miljoonien vaatekerrosten kera. Tosin onhan tässä talvessa hyvät puolensa, kun kerrankin olemme tänne etelä-Suomeen saanet lumipeitteen ja kunnon paukkupakkaset. Silti välillä tulee kaivanneeksi kesän lämpöä ja vaatteiden vähäistä määrää...Onhan tallilla kuitenkin aina oikein kotoisat tunnelmat, kun astelee eskimon näköisenä vaatekasana pörröisten karvakorvien luokse. Hevosten lämpimien hengähdysten ja suussa rouskuvien heinien kuuntelu villin lumipyryn raivotessa ulkosalla on aika mukavaa eikö? Itselleni ainakin tulee aina niin lämmin ja rauhallinen fiilis!

Romeo ensilumen aikaan.

Joka viikkoisen talleilun ja painostavan koulunkäynnin ohessa on ollut hirmu hankalaa tarttua näppäimistöön ja ryhtyä kirjoittamaan. Tälläkään kertaa blogin hiljaiseloon ei ole sen suurempaa syytä, kuin aikaansaamattomuus ja laiskuus...
Kaiken tämän lisäksi vapaa-aikani on ollut hyvin rajallista lukujärjestyksen takia, enkä koskaan kerkeä tallille valosan aikaan. Tästä syystä ei siis ole tullut kuvailtua tai puuhailtua mitään ihmeellisempää hevosten parissa, ja iän ikuiset maanesikuvat eivät suorastaan houkuttele lukijoita postausten pariin.
Kunhan päivät vaan pitenisivät ja kenttäkausi avattaisiin, niin olisi sitä materiaaliakin (ja motivaatiota...:D) enemmän.

Vaikka nyt urakalla valitin juuri ankeista talli-illoista ja ahdistavista ratsastustunneista, niin onhan viikkoihini silti sisältynyt normaaliin tapaan hevostelua! Tämän viikon maanantaina piipahdin kauden toisella esteintensiivitunnilla Ismo-herran kanssa ja siinä vasta olikin tunti. Ruuna yllätti minut täysin nostellessaan koipiaan ihan huolella!
Yleensä Ismo hyppää juuri ja juuri esteiden yli puomit kolisten, mutta maanantaina saimme kehiin aivan uuden työskentely moodin.

(c)Venla

Ruuna otti jo niin suuria loikkia, että meinasi kuski jäädä jälkeen, vaikka esteet hipoivat vain viidenkymmenensentin rajaa.
Jospa saisimme jatkossakin samaa tuntumaa alle ja hypyt alkaisivat avautumaan selänkin kautta?  Menohan olisi silloin jo ihan toista luokkaa! Ratsastajan täytyy kyllä ensin saada itsensä kunnolla hereille, jotta ei jäisi niin kovasti tuuppailemaan hyppyjen jälkeen...

(c)Venla

Ismon kanssa treenailimme myös pari viikkoa sitten koulukiemuroiden parissa ja ai, että kun tuo jättiläinen osaanin yllättää! Harvemmin saan itse työstettyä Ismon kanssa laukkaa mihinkään suuntaan sen ollessa niin iso, mutta kyseisellä koulutunnilla edistyimme huimasti ja tunsin itse huomattavan eron normaaliin laukkaan. Kyllähän tämä kokoaminen alkaa tästä pikkuhiljaa luonnistumaan Ismonkin kanssa!

Historian huono laatuisin kuva,
mutta täytyyhän sitä nyt fiilistellä mageita laukkapätkiä...:D

Tunnista on jo sen verran pitkä tovi, että en paljo enää muistakkaan, mutta tuolloin tuli kyllä koettua tämä kuuluisa ”ahaa”-moment useaan otteeseen.

Kuva alkutunnin raveista. Missä ryhti ja tuntuma?
(c)Sofia

Hohhoijaa, jälleen kerran eksyin hetken mielenjohteen saattelemana kirjoittamaan kuulumispostauksen tyylistä hökötystä, jota en usko kenenkään edes lukevan loppuun saakka, heh...Ajattelin kuitenkin siirtää ajatuksiani sanoiksi ja jakaa niitä samalla blogin puolelle!
Kaikinpuolin siis aika rauhallista ja tylsää arkea olen elänyt viimeisten viikkojen ajan, mutta pian asiaan saadaan onneksi pientä muutosta, kun suuntaan nokkani kirkkaan sinistä merta ja aurinkoisia hellepäiviä kohti!

Hellurei, ja palaillaan taas mahdollisimman pian uusien kujeiden parissa. :)


-Juuli