"Täyttä laukkaa eteenpäin uljas orini!"

Nyt on lomat lomailtu ja palasin perheeni kanssa takaisin Suomeen! Pakko kyllä tunnustaa, että tuo reilu 35 asteen lämpötila ero otti koville...Lentokoneesta astuessa naamalle pöllähti oikein mukava -15 asteen pakkastuuli, joka puri yllättävän kovaa! Juurihan sitä uiskentelin täydessä auringonpaisteessa palmujen alla. Saanko lähteä vielä viikoksi takaisin?...

Hiihtolomani vietin siis Kanarian saarilla, tarkemmin Lanzarotella. Lensimme sinne lauantai aamuna ja edessä oli sitten viikon mittainen irtiotto arjesta!

Viikkooni sisältyi oletetusti mielinmäärin uimista, syömistä ja auringonottoa, eikä ihme kyllä kertaakaan tullut ikävä Suomen paukkupakkasia! 

Lomailimme Puerto del Carmen nimisessä kaupungissa, jonne olimme varanneet viikoksi oman kämpän. Tällä (kin) kertaa pihalta löytyi ikioma uima-allas, sillä minun ja veljeni nykyisiin vaatimuksiin nähtävästi kuuluu private allas... -aika luksusta, eikö? 

Nenästä kiinni ja hyppy toiseen
ulottuvuuteen!

Viikkoni kului siis perheen parissa ja kerkesimme pari kertaa käymäänkin vähän kauempana! Yhtenä päivänä ajelimme saaren niin sanottuun "vanhaan kaupunkiin" ja toisena puskuttelimme sitten saaren toiseen päähän Teguiseen. Piipahdimme tietty myös melkein jokaisena päivänä omassa "koti kaupungissamme" syömässä tai muuten vain oleskelemassa. Mukaani tarttui koko reissun aikana vain yhdet kengät, siis mitä?! Yleensä olen varsinainen suurkuluttaja ja shoppailen ulkomailla ihan vain perjaatteen vuoksi (jep, kuulostaa erittäin fiksulta), mutta tällä kertaa investoin rahani vain yhteen asiaan. En kyllä voi kieltääkkän etteikö kyseiset kengät olleet hienot...Pakkohan ne oli ostaa, kun sattuivat sopivasti nenän eteen!

Jospa palaamme vielä aijemmin mainittuihin retkiin? 

Toisiksi viimeisimmälle päivälle sain puuduttavan googlailun jälkeen sovittua hevosvaelluksen, kun ihan sattumalta löysin naapurikaupungista täyttä toimintaa ylläpitävän tallin. Parin soiton jälkeen homma oli sovittu ja siirryin innolla odottamaan tätä aktiviteettia!

Perjantaina heräsin sitten tavallista aikaisemmin ja ponnahdin oitis pää kolmantena jalkana aamupala pöytään. Aurinko porotti kirkkaasti taivaalla ja lämmin tuuli silitteli nilkkoja. Kaukana häämöttivät massiiviset vuoret ja toisessa suuntaa näkyi kimalteleva valtameri. Täydellistä loma-aamua korosti vielä isän "hyvä" soittolista, joka pauhasi kaiuttimista ja kaikui ympäri taloa.

Pian oli viimeisetkin leivänmuruset ahmittu ja oli aika hypätä "ei niin professional" ratsastusvarusteet päällä autoon. Navigaattorin saattelemana kaarsimme hetken kuluttua vuorien juurella nököttävän tallin pihaan. Heti autosta astuttua nenään kaivautui hevosten kotoisa tuoksu ja fiilis oli mitä mahtavin! Tämän harmoninen hetki katkesi kuitenkin miltei tuota pikaa, kun pörröiset kamelinpojat alkoivat huutamaan selän takana. -Söpöjähän ne kyllä olivat, ei siinä mitään!

Hyvin innoissaan oleva
pikkuveli...

Lyhyen haahuilun jälkeen suuntasimme sitten tallia kohti, jonka edessä seisoskelivat jo valmiiksi varustetut hevoset. Silmänräpäyksessä olinkin huomaamattani jo hevosen selässä ja pienehkö jännitys kapusi niskan päälle. 

Minut oli nimittäin laitettu 4v orin, Delitin selkään ja edessä olisi yli kahden ja puolentunnin vaellus...Ennakkoluuloista huolimatta voin näin jälkikäteen sanoa, että ihan turhaan stressasin! Delit oli todella fiksu nuorukainen ja vaellus sujui täysin ongelmitta.

Itse vaellusta ei voi oikein kuvailla millään muulla sanalla, kuin "vau", ja sitähän se olikin! En kykene pukemaan muistojani tai kokemuksiani sanoiksi sitten millään. Tiivistettynä voin nyt kuitenkin mainita, että oli kerrassaan lumoava ja mieleenpainuva ratsastus. Laukkasimme useita kilometrejä täysin lumoutuneena vauhdinhuumaan, kiipeilimme jyrkkiä (ja ainakin kuskille erittäin pelottavia...) teitä pitkin, sekä piipahdimme vuorien välistä löytyvällä rannalla kahlaamassa! Eikä suinkaan unohdeta aivan uskomattomia vuorireittejä, joissa kirjaimellisesti ratsastimme korkeiden vuorien yli ihan "no problem" tyylillä...Huhhuh!

Vaellus urakoitiin sitten loppujen lopuksi vain kolmen
hengen voimin läpi, kun kolme muuta mukaan
ilmoittautunutta ei koskaan ilmestynyt paikalle

Ehkä maailman symppiksin
nuori ori, Delit.

Jos omistaisin astetta paremman keskittymiskyvyn ja kestävämmät hermot, voisin kirjoitella ihan huolella etenkin vaelluksesta, mutta asia ei harmillisesti ole niin. 

"Edessä häämötti loputon horisontti ja korviin kantautui kavioiden kopse. Kolme ratsukkoa laukkasi täyttävauhtia harjat hulmuten ja taakse jäi kauniisti kimalteleva meri. Hiekka kohosi valtavina pilvinä ilmaan, eikä ratsastajilla näyttänyt olevan aikomustakaan hidastaa vauhtia, vaikka suuret vuoret lähestyivät hetki hetkeltä, eikä pian olisi tietäkään jäljellä."-Tähän tyyliin voisinkin kirjoittaa jos vain jaksamus riittäisi. :D

Vaelluksen jälkeen kaikki raajat huusivat Hoosiannaa ja nimettömien välissä paukkuivat puhjenneet rakot. Olisi ehkä pitänyt napata hanskat mukaan? Takanapäin olis silti yksi parhaista hevoskokemuksista ja kaikista kivuista huolimatta palasin leveä hymy huulillani takaisin loma-asunnollemme!

Loppupäivän vietimme altaassa polskien ja musiikkia kuunnellen, -aivan kuten muinakin päivinä.

Iltahämärän tullen hyppäsimme viimeisen kerran autoon ja huristelimme kaupunkiin illastamaan. Tänä iltana päädyimme oikein mainioon kalaravintolaan, jossa itse kylläkin tilasin ikuisen tradition mukaan bolognese-annoksen...Hyvää oli!

Sitten koitti se inholla odotettu päivä, lauantai. Vietimme vielä viimeisen loma-aamun altaalla ja ahmimme mahat täyteen paikallisia churro-leivoksia. (Ovat muuten ihan järjettömän hyviä!) Hetken kuluttua täytyi kuitenkin pistää pillit pussiin ja lähteä viimeiselle ajelulle vuokra-automme kanssa. 

Reilu 10 minuuttia kerkesimme ajaa, kunnes olimme jo saapuneet lentokentälle ja täytyi heittää heipat Lanzaroten kuvankauniille maisemille ja lämpimälle ilmalle.

Seuraavat kuusituntia istuimme sitten lentokoneessa silmät ristissä ja luurit korvilla, eikä siinä mennytkään kauaa, kun laskeuduimme takaisin Suomeen.

Näistä katulampuista sain ihmeellisiä Lontoo-viboja...?

Löysimme melkein nimeni mukaan
nimetyn asuinalueen. Yksi "n" vain puuttuu...

Löysimme upean vanhan linnan,
joka oli ollut pystyssä 1500-luvulta saakka!

Tallikoira :D

Aikamoinen lomareissu siis takanapäin ja nyt tuntuu kyllä aika rajulta olla taas täällä lumen keskellä. Onhan tämä talvikin aivan ihanaa aikaa ja nyt tänne Etelä-Suomeenkin on saatu ihan kunnon talvi. Nyt siis toppavaatteet päälle ja pulkkamäkeen!

-Juuli