tiistai 3. huhtikuuta 2018

Hevosia, poneja ja rivi sykeröitä


Viikot ovat kuluneet ja kevät on kovasti tehnyt tuloaan. Tosin juuri eilen ohi viiletti valtava lumisade, ja nyt olemme taas lähtöpisteessä.-Kiitos takatalvi! Tuleekohan se kevät koskaan...?
Viimeisten viikkojen sisällä olen viettänyt suurimman osan ajastani sängynpohjalla Netflixiä katsoen, ja siitä syystä heppailu on jäänyt väliin, eikä blogin puolella ole tapahtunut yhtikäs mitään.
Nyt otamme siis nopean katsauksen pariin viimeviikkoon!

(c)Ines
Estekisoja edeltävällä viikolla pääsimme leikkimään Ismon kanssa kouluratsukkoa uusin avuin. Tällä tunnilla ruuna esitti upeita ja hallittuja pätkiä ravissa, eikä meno ollut yhtään niin villiä, kuin viimekerroilla. Ylipäätään viimeisimmät kuukaudet ovat olleet tuotoksellisia kehityksen kannalta ja alan pikkuhiljaa löytämään yhä enemmän nappuloita Ismon kontrollointiin. Nyt kun löytäisin tasaisen tuntuman hevoseen, niin voisi alkaa kehittämään sitä omaa kehonhallintaa ja istuntaa. Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mene?

Apollon silkkinen turpa pääsi
kuvausteni kohteeksi :D
Villi ja vapaa!-Ainakin melkein...
(c)Aino

Ismoilun jälkeen kerkesin kavuta vielä Apollo-ponin selkään ennen estekisoja. Tunti olikin oiva hengähdystauko kaiken tämän totisen treenin keskellä, sillä pääsimme heittämään Apollon kanssa ohjat kaulalle ja laatan pohjaan. Koko tunti sujuikin mukavasti eri leikkien ja tasapainoharjoitusten parissa. On ihana jättää satula turhine huolineen talliin ja suunnata leikkimieliselle höntsäilytunnille. Niin rentouttavaa!

Saman viikon sunnuntaina koittikin sitten kauan odotetut estekisat. Vakio jännitys kapusi niskan päälle jo perjantai-iltana ja se vain jatkoi nousemistaan, kun lauantaina esille tulivat lähtölistat. Nimeni vierelle oli rustattu "Galant" ja en kyllä voi väittää olleeni hirmu iloinen...Ottaen huomioon viime estetunnin päättömän juoksentelun ja tasapainottomat käännökset, odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Olin ilmoittautunut siis 60cm luokkaan Ismo toiveenani, mutta näin siinä sitten kävi!

Kalevi liekeissä! (c)Eela
Kisa-aamu koittikin jo nopeasti ja lähdin aamuvarhain sykeröimään Galanttia. Päivän tavoitteena oli ainoastaan kyydissä pysymyinen ja puhdasrata.
Rauhallisin mielin kipitin maneesin katsomoon ja silmäilin Galantin ensimmäisen radan. Ja heppahan olikin yllättävän rauhallinen ja hyppäsi sujuvasti.-Ainakin katsojan silmään.
Uusinnanensimmäiselle esteelle Galant tekikin sitten yhtäkkiä äkki pysähdyksen, eikä edes kolmannella hyppykerralla suostunut ylittämään tuikitavallista okseria...Siinä kohtaa ajattelin, että eihän omastakan radastani tule sitten mitään. Väärin kuitenkin oletin, sillä vedimme Galantin kanssa sutjakan nollaradan!
Heppa kiisi pää yläilmoissa esteeltä toiselle ja paineli innoissaan menemään, kuin jokin GP-esteratsu. Galanthan on ennen hypännyt vaikka minkä mittaisia ratoja ja sen kyllä huomaa... ;D
Tyytyväisenä lähdin sitten tallilta, vaikka sijoille emme yltäneet.

(c)Titta


(c)Aino
 Kisojen jälkeen sairastelinkin ihan urakalla ja tunnit jäivät väliin. Onnekseni pääsiäsiloman tullen kerkesin tervehtyä ja pääsin omalle tunnilleni, v i h d o i n.
Sattumoisin pääsin myös jatkamaan viimekertaisen ratsun, Apollon kanssa ja tällä kertaa ihan tositoimin.
Enpä ole ikuisuuksiin kokenut moista tuntia ja jestas, kuinka paljon Apollo toikaan omia virheitäni esille. Tunnilla sai ainakin kunnon herätyksen todellisuuteen jos en muuta...
Poni korosti ongelmiani ja sen avulla pääsin työstämään istuntaani hieman ytimekkäämmin. Keskityin kaatuviin nyrkkeihini ja liialliseen etukenoon. Apollon kanssa jalkani valui myös ajoittan aivan liian taakse, ja siinä sai kyllä olla hereillä!

Pieni pätkä alkutunnin raveista.
Huomatkaa tässä istuntani suurimmat
ongelmat; etukeno, jalan paikka ja kädet.

Tämän tunnin jälkeen suuntasin loman viettoon mökille. Pääsiäislomani kuluikin vailla heppailua, mutta yhtenä päivänä poikkesin kaverini luona kameran kera! Kerkesin nappaamaan parit otokset Mirinda- ja Santtu-ponista. 
Muuten vietin lomani ulkoillen tai vastapainoisesti sohvalla maaten. Tulipahan ainakin yksi Netflix-sarja saatua päätökseen...


Kaunis Mirinda!
 Viimeisenä lomapäivänä vuorossa oli esteintensiivitunnin korvaus. Tällekkään tunnille en harmillsesti saanut Ismoa, mutta pääsin ilokseni jatkamaan Eestari-linjalla. Kuvissa näkyvä poni, Vermut toimi moitteettomasti esteillä ja saimme oikein mukavia pätkiä aikaan.
Kyseisellä tunnilla keskityimme kontrolliin ja jumppatehtäviin, jotka onnekseni Vermut hoiti näppärästi, vaikka kuski oli _hieman_ ulapalla. Tunnin tehtävät ovat tuttuun tapaan itselleni hankalia, sillä harvemmin sitä tulee keskityttyä rauhalliseen ja tarkkaan ratsastukseen. Pitäisi kyllä useammin päästä treenaamaan jumppasarjoilla jakavaletti-puomitehtävillä!

(c)Sofia


Ehkä maailman suloisin Vermut!
(c)Sofia
Oikein kivoja ja erilaisia tunteja siis takanapäin, ja vielä olisi parit korvaustunnit sun muut rästissä.
Toivon mukaan pysyisin nyt terveenä, ettei tarvitsisi säätä heppailujen kanssa.

Tässäpä juttuni tältä erää, palaillaan!


-Juuli

2 kommenttia:

  1. Tämäpäs oli oikein monipuolinen postaus kerrassaan, kun olit yhdistänyt tähän niin monet talleilut ja ratsastustunnit. Ja olet kyllä saanut tiivistettyä kaiken tosi hyvin ja selkeästi, eikä tästä tullut missään nimessä liian pitkä, vaan sanoisinko, että juuri sopivan pituinen! Itselläni tästä postauksesta olisi varmasti tullut kilometrin mittainen tarinatuokio. Tykkäsin!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista