Joulukalenteri, luukku 13 & 14:Lisää kuulumisia

Jälleen kerran huonon aikatauluttamisen takia en ehtinyt eilen laittaa kolmattatoista luukkua, joten teen sen nyt samaan syssyyn neljännentoista luukun kanssa!
Tässä luukussa perehdytään parin viime viikon kuulumisiin, mutta tällä kertaa hieman tiivistetymmin.

Kaikki kuvat (c)Aino tai Ines, ellei toisin mainita.

Viime viikolla koulukisojen jälkeisen tunnilla pääsin taas Ismon selkään, mutta hieman erilaisissa merkeissä. Keskellä koulupäivääni puhelimeen kilahti kuva tuntilistoista ja ilokseni nimeni vieressä luki "Ismo"! Hetken päästä kuitenkin huomasin, että tänään ei mentäisikään niin keskittyneesti ja tosissaan, vaan hihhuloitaisiin peräti ilman satulaa. Pienen tirskahtelun jälkeen otin aiheen puheeksi tallin Whatsapp-ryhmässä ja totesimme useamman henkilön kanssa, että Ismolla ei ole menty sen Wiknerillä oloaikana kertaakaan ilman satulaa! (Kenties ruunan jättimäisten askelien ja hieman epämukavan selän takia...?:D)
Tietenkin ryhdyin "haasteeseen" ja päätin, että tänään kokeillaan taas jotain uutta.

Rohkea Ismo kantaa selässään holtitonta perunasäkkiä!
(c)Sofia

Tunti alkoikin hieman epävarmlla otteella, sillä alkuun Ismo oli täysin ihmeissään uudesta fiiliksestä, kun ratsastajan välissä ei ollutkaan satulaa. Yllättävän viisaasti ruuna kuitenkin käyttäytyi, eikä possuillut lainkaan! Pariin otteeseen se hieman kaahaili ja mulkoili valkuaiset vilkkuen ympärilleen, mutta ei onneksi säätänyt sen kummempia.
Tunnilla pääosin siis leikimme paria leikkiä ja kulmaviestissä pääsimmekin loistamaan Ismon kanssa! Ihme ja kumma, kyllä tämäkin otus pystyy kääntymään erittäin tiukkoja käännöksiä.
Ennen leikkejä kuitenkin vedimme alkuverryttelyt, jotka venyivät hieman suunniteltua pidemmäksi Annie-ponin oman shown takia...Hupsu poni!
Tunnin lopuksi olin osittain helpottunut, että Ismo kulkikin niin siististi ja laukoissa toimi ehkä jopa parhaiten. Samalla olin kuitenkin erittäin iloinen, sillä oli kerrassaan mahtavaa päästä kokemaan jotain uutta Ismon kanssa!
Lisäksi sovimme tunnin alussa parin kaverini kanssa, että saisin seuraavalle tunnille muumitikkareita jos en putoa kertaakaan...Ja niinhän siinä kävikin, että ansaitsin tikkarini!

"Oman elämänsä sylikoira", Ismo!

Leikkitunnin jälkeisenä lauantaina piipahdin taas tallilla kepparitreenien ja heppojen hoitelun parissa. Tallille tullessani Ismo oli käynyt makuulleen ja veti sikeitä päiväunia, kuinka sööttiä! Tietenkin ruunan herättyä hipsin karsinaan silittelemään ja oleilemaan...Pakkohan se oli! Ismo on niin liikuttava, kun välillä luulee valehtelematta olevansa sylikoiran kokoinen ja tunkee päänsä syliin rapsutuksia kaipaillen. 

Seuraavana päivänä olivatkin kauan odotetut Joulujuhlat, joissa esiinnyin Joulupkkina kepparikatrillissa! Hauskaa oli ja puuro kyllä maistui.

Hieman villihköä vastalaukkatreeniä...

Viikkoa myöhemmin torstaina, eli itseasiassa tänään koittikin taas tuntini ja kuvista päätellen saatoitte huomata kuka toimi jälleen ratsunani.
Tunnin aiheena olivat tällä kertaa väistöt ja vastalaukat, jotka sujuivat omalta osaltamme aika vaihtelevalla menestyksellä...Pätkittäin yhteinen sävel kuitenkin löytyi ja ensimmäisten laukkojen kohdalla löysin aivan uusia nappuloita Ismon kokoamiseen. Etenkin laukassa Ismoa on hieman vaikea koota ja saada kulkemaan reippaasti, mutta ei liian kovaa. Tällä kertaa tapahtui siis hieman kehitystä laukkojen suhteen!

Tunnin päätehtävät sujuivat ihan kelpo hyvin ja loppua kohden vastalaukatkin alkoivat sujumaan. Väistöt onnistuivat itseasiassa aika hyvin ja paljoa moittimista ei ole!
Välihölkkäilyjen aikaan saimme ehkä kaikista parhaimmat pätkät aikaan. Pääsin kerrankin työstämään Ismoa ravissa ja aloin hoksaamaan omassa ravi-istunnassani uusia juttuja, mm.mten myödätä keskivartalolla paremmin ja olla jännittämättä hartialinjaa. Istuntahan on ikuinen työmaa, mutta tänään tapahtui jotakin kehitystä.
Ismon kanssa ravi on itselleni hankalin askellaji juurikin sen pomppuisuuden takia. Ismo vain sattuu omaamaan erittäin suurehkot askeleet ja silloin, kun niissä pitäisi oikeasti istua, niin on kyllä lihakset kovilla!

On tämä hepa kyllä niin komea ja raamikas! (oisin, kuin kuski...;) )

Ratsastaja näyttää taas parhaita puoliansa=perunasäkkeilyä.

Hörökorva vauhdissaan.

 Kaikinpuolin viime tunnit ovat siis olleet oikein kivoja olen edelleen kyllä niin kiitollinen, että pääsen näinkin taitavalla ja haastavalla hevosella ratsastamaan. Paras treenikamu!

Tässäpä tämän kertaisia kuulumisia. Romeosta ei olekkaan hetkeen kuulunut mitään, sillä en ole sillä aikoihin mennyt. Poni on kuitenkin saanut joka viikko useaan otteeseen hemmotteluhoitoa tallilla ollessani.
Mutta nyt näkemiin!


-Juuli