Moni on varmasti jossain kohtaa tuumaillut historiaani blogimaailmassa ja pysähtynyt miettimään menneitä tutun oloisia blogeja. Hommahan on niin, että ennen Tyylipisteitä-blogia minulta löytyi toinen blogi, jota varmasti iso osa nykyisistä lukijoista seurailivat!
Tämä entinen blogini löytyi aikanaan nimellä Juulin hevoselämää ja ei kyllä koskaan päässyt edes omille kulta-ajoillensa...heh.
Jos oikein muistan, niin kyseisen blogin perustin 2016 elo-syyskuussa ja en kyllä voi sanoa olevani siitä ylpeä.
Päivittelin blogia viikottain aina saman tyylisillä postauksilla ja en kyllä voi ymmärtää, että miten joku sitä jaksoi edes lukea?
Nykyäänhän Instagramini on tulvillaan tuntipäiväkirjamaisia päivityksiä ja tili onkin muotoutunut vain ratsastuspäiväkirjaksi.
Ennen homma toimi kuitenkin niin, että Instagramini lisäksi lisäsin blogiin jokaiselta tunnilta jotain hömppää. Postaukset olivat täynnä suttuisia puhelin kuvia ja yleensä niitä kuviakaan ei löytynyt paria enempää...Tekstit olivat täynnä kirjoitusvirheitä (hah, ihan kuin nykyään mikään olisi muuttunutkaan? :D) ja lukeminen kävi jo alkuun tylsäksi tekstin epäselvyyden takia.
Kirjoitin tuolloin kutakuinkin tähän tyyliin; ”Eli joo tänään olin tunnilla ja oli kivaa! Menin ponilla X ja se ei oikeen totellu,eikä laukat onnistunu yhtään,mut lopussa meni vähän paremmin! Mut niin en nyt kirjota enempää,joten kattokaa vaan noita kuvia ja joo. X poni meni kyl tosi kivasti ja jäi hyvä fiilis!”
Huhhuh mitä menoa! Tungin huutomerkkejä joka väliin ja virheitä löytyi aivan liikaa. Kirsikkana kakunnpäällä on varmasti kirjoitustyylini, joka vastasi nuoren ponitytön puheslangia, eikä sopinut milläänlailla oikeinkirjoituksen raameihin.
Puhumattakaan sitten pötköfiikiksestä, jonka sain silloin aikaan jättämällä pilkkujen jälkeen välilyönnit pois...Hyvä Juuli!
On vaikea ajatella, että noistakin ajoista on vasta kohta 1,5v ja täytyy kyllä todeta, että olen kaikinpuolin kasvanut ihmisenä ja kehittynyt joissakin asioissa edes pikkuriikkisen. Tuntuu niin jännältä, että ensimmäistä blogia pitäessäni en ollut, kuin reilun vuoden nuorempi, mitä olen nyt.. Hurjaa!
Juulin hevoselämää-blogin alku olikin aikamoista pakkopulla päivittelyä ja postauksien lukemiseen ei varmasti keneltäkään mennyt kahta minuuttia enempää. Blogin päätähtenä toimi tuolloinkin Romeo ja poniparka joutui kirjaimellisesti melkein jokaisen postauksen lässytyksen kohteeksi. Loppuun kerroin aina Romeon hoidoista ja tungin emoijeita joka väliin. Siis haloo, miksi?!
Blogi jatkoi kuitenkin urhoollisesti matkaansa 2017 keväälle, mutta sen jälkeen postaukset alkoivat vähenemään ja laatu heikentyi vielä silloista enemmän.
Ei siinä mennytkään kauaa, kun minä ja blogini olimme haihtuneet, kuin tuhka tuuleen ja Juulin hevoselämää-blogista ei ollut enää jälkeäkään!
Itselläni ei yksinkertaisesti riittänyt motivaatio, taikka taidot moisen työmaan pitämiseen ja päätin sitten vain antaa olla.
En ilmoittanut asiasta minnekkään, vaan jatkoin suoraan pelkän Instagramin päivittelyä tavalliseen tapaan. Jotkut lukijat kuitenkin huomasivat kuitenkin hiljaiselon ja tulivat oitis kyselemään blogin kuulumisia, ja utelivat seuraavia postauksia.
Jokaisen kommenttiin vastasin; ”postauksia tulee kyllä, muta harvemmin”. Siinä samalla taisin kyllä huijata itseänikin, sillä eihän tämän jälkeen tullut postauksen postausta.
Tässä sitä nyt ollaan uuden blogin parissa aktiivisempana, kuin koskaan! Taitoni kirjoittamisessa tai missään muussakaan eivät ole vielä täydelliset ja virheitä sattuu, mutta sentään jotain kehitystä on tapahtunut ja pystyn blogia hyvällä omatunnolla pitämään.
Nyt olen itse kasvanut ja hevoskuviotkin ovat vakiintuneet selkeiksi, eikä blogin teema ole enää hukassa. Kyllä tämä tästä vielä lähtee rullaamaan!
Toivon mukaan puksuttelen vielä pitkänaikaa blogini kanssa eteenpäin ja mahdollisesti matkanvarrella mukaan liittyy aktiivisia lukijoita, ja jonkinlainen maine.
Tästä vain suunta eteenpäin! :)
-Juuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti